Sopiiko yhtyä nauruun, kun syöpäpotilas vitsailee kaameasta peruukistaan? Voiko kikattaa muistamattoman vanhuksen kertomukselle nenällä olevien silmälasien etsinnästä?

Helsingin Altzheimer-yhdistys on julkaissut jo toisen huumorikirjan altzheimerista, nimeltään ”Atsalea kukkii”. Huonomuististen kommellukset naurattavat, mutta samalla tulee syyllinen olo. Onko minulla oikeutta nauraa toisten kipeille kokemuksille?

- Nauruun liittyy aina eettisiä ja moraalisia lähtökohtia, toteaa näyttelijä ja stand up -koomikko Markku Toikka. Vaikeille asioille nauramiseen saa tavallaan ”passin”, jos on itse, tai jos joku läheinen on kokenut niitä. Silloin asiasta saa kertoa ja sitä voi tutkia huumorin keinoin.

Vaikeita asioita kokeneen ja niille nauravan iloon voi Markku Toikan mukaan yhtyä. Vitsien kertoja on sinut kokemuksiensa kanssa. Silloin on parasta yrittää olla asialle avoin, ja nauraa mukana vaikka huumori olisi varsin rankkaakin.

Markku Toikka on äskettäin tehnyt töitä Invalidiliiton väen kanssa. Tehtävänä oli löytää ”hauska näkökulma” vammaisuuteen. Etsiä sitä mikä vammaisuudessa on tabu, mikä vammaisia naurattaa, mikä siinä on hauskaa. Ilon irti ottaminen vammaisuudesta luvankin kanssa oli vaikeaa. - Taas pelotti, että missä menee hyvän maun ja huumorin rajat. Vaikka tuntuu että olimme tosi ronskeja, kyllä todellisuus on kuitenkin aina vielä ronskimpi.

Tiina Klemettilä / PRIIMA