”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki” lausui Aaro Hellaakoski, ja samoin tuntevat innokkaat lumikenkäilijät. Lumikengät avaavat polun talviseen luontoon, maastoihin joihin muilla välineillä ei pääse.

- Lumikenkäily on vastapaino työelämän ja vapaa-ajankin kiireille. Talvisesta luonnosta löytyy nautinto ja rauha, virkkoo Suomen Lumikenkäilijöiden puheenjohtaja Pasi Juutilainen. Tältä viisien lumikenkien omistajalta löytyy muitakin perusteluja harrastukselle. Lumikenkäily sopii kaikille ikään, sukupuoleen ja kokoon katsomatta. Lisäksi laji on helppo. Lumikengät kiinni tukeviin jalkineisiin ja normaalilla kävelytyylillä eteenpäin

Muutama neuvo riittää

Pieni opastus ennen lajiin heittäytymistä on kuitenkin eduksi. Lumikenkämalleja on kymmenittäin ja hinnatkin vaihtelevat kympeistä satasiin. Kävelytekniikkaan saa lisävarmuutta neuvoilla ja varusteiden sopivuus takaa liikkumisen nautinnon.

Tärkeintä on luottaa lumikenkiinsä. Pohjan mittava piikitys takaa pidon liukkaissakin olosuhteissa sekä ylä- ja alamäessä. Tasapaino löytyy harjoittelemalla ja pian kenkäilyyn voi liittää juoksua, liukuja ja hyppyjä.

Kunto nousee lumikenkäillessä ja laji on sopiva myös painonhallintaan. Rasitustasoltaan lumikenkäily on helpoissa olosuhteissa noin puolet kävelyä tehokkaampaa. Energiaa saa vaikeuksitta kulumaan noin 600 kilokaloria tunnissa, hankalassa maastossa jopa tuhat.

Suosio nousee

Lumikenkäilystä on helppoutensa vuoksi tullut suosittu osa talvista liikuntalomailua. Kisakallion Urheiluopistossa Lohjalla järjestetään lajin kursseja aloittelijoista harrastajiin. Lisäksi lumikenkiä käyttävät muiden kurssien osanottajat.

Kisakallion liikuntapalvelujohtaja Sirpa Arvonen on nähnyt monen innostuvan lajista. - Kun tuossa perhekurssia olen ollut vetämässä, niin kyllähän se on aikamoinen ahaa-elämys monille. Perheitä viehättää erityisesti se, että lumikengillä koko perhe pääsee yhdessä metsään. Kunto- ja kokoerot eivät haittaa.

Sirpa Arvonen on itsekin innokas lumikenkäilijä. Sirpa nauttii erityisesti talvisen luonnon kauneudesta ja mahdollisuudesta poiketa yleisiltä laduilta ja poluilta.

Elämyksellinen laji

Pasi Juutilaisen ensimmäinen kosketus lumikenkäilyyn tuli Jack Londonin eräkirjoista. Tarinat innostivat pikkupojan askartelemaan pahvista ja paperinarusta omat lumikengät. Ja hyvinhän ne toimivat – kunnes kastuivat ja hajosivat korjauskelvottomiksi.

Nykyään Pasin talvet kuluvat lumikenkäilyn parissa koti- ja ulkomailla. Lumikenkäilijöiden puheenjohtaja vetää kursseja ja opastaa, mutta ehtii retkeilläkin. - Jo ihan pelkästään se että mä pääsen täällä pääkaupunkiseudulla, vaikkapa Nuuksiossa liikkumaan, on iso elämys. Toki on mieleenpainuvia elämyksiä myös vaikkapa Korouomasta, Posion kupeesta. Tai vaikkapa käydä pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuiston kupeessa lumikengillä. Kun katsoo ne avoimet kosket virtaavina siellä, kyllä aika paatunut mieli täytyy olla, että siitä ei nauti.

Tiina Klemettilä / PRIIMA

__________________________

LUMIKENKIÄ SAA VUOKRATA MONISTA SUOMEN LADUN TOIMIPISTEISTÄ JA USEILTA MATKAILUYRITTÄJILTÄ

LUMIKENKÄHARRASTAJIEN LISTAAMIA LAJIN ETUJA:
Lumikengillä pääsee elämykselliseen maastoon, metsään ja luonnonrauhaan.
Lumikenkäily on luontoystävällinen tapa liikkua.
Lumikengät toimivat joka kelillä, olosuhteissa ja maastoissa.
Lumikengät ovat helppokäyttöiset, nopeat ottaa käyttöön ja ne eivät vaadi voitelua tai muita työläitä valmisteluja.
Lumikengät sopivat reppuun roikkumaan tai auton takakonttiin helposti, ne ovat keveät ja vievät vain vähän tilaa.
Lumikengillä on myös hyötykäyttöä – niillä voi tampata latupohjia, tehdä mökkipolkuja, moottorikelkkailijan taukopaikkoja, käydä pilkillä, metsästää, ruokkia riistaa, harrastaa luontokuvausta talvellakin…
Kävely tehostuu ja energiankulutus sekä syke nousevat.
Lumi pehmentää liikettä, joten harjoitus on nivelystävällistä ja sopii ylipainoisillekin.

LUMIKENKÄILYN TEKNIIKASTA:
Lumikengät valitaan käyttäjän koon mukaan. Oikea koko varmistaa sen, että jalat haarallaan ei tarvitse kävellä. Normaalilla kävelyaskelluksella työnnetään askel pitkäksi päkiällä ja lantio ojentuu työntövaiheessa. Lumikenkiä ei tarvitse nostella korkealle, vain kengän kärkeä liu’utetaan hangen pintaa pitkin.
Ylämäessä kävellään suoraan kohti rinteeseen ja askelletaan päkiällä pohjan piikkeihin turvautuen. Myös alamäessä kävellään kohtisuoraan ja pidetään painopiste kantapäillä vartaloa hieman takarinteeseen nojaten. Jos haluaa käyttää sauvoja, niin sama tyyli kuin sauvakävelyssä ja vuorohiihdossa toimii.

LISÄTIETOA LUMIKENKÄILYSTÄ
Sirpa Arvonen & Pasi Juutilainen: ”Lumikenkäily : virkistystä & kuntoa” -kirja
www.snowshoe.fi
www.luontoon.fi
www.suomenlatu.fi