Jokainen on kuullut tämän totuuden iäkkään sukulaisen suusta – kyllä olivat asiat ennen paremmin. Kesät aurinkoisempia, talvet lumisempia ja ihmiset onnellisempia. Jatkatko sinä perinnettä, kun jaat viisauttasi nuoremmille?

PRIIMA kysyi entisaikojen ihanuudesta kolmelta perinteisen ammatin harjoittajalta. Kirkko on ollut kylän keskellä jo vuosisatojen ajan, sen viereltä on löytynyt koulu sekä kauppa. Vastaajamme ovatkin kirkkoherra, opettaja ja kauppias.

Bensaa suonissa yli neljäkymmentä vuotta

Yrittäjä Heikki Saresvirta on myynyt polttoaineita viidellä vuosikymmenellä, ensin toisen palveluksessa ja yli kolmekymmentä vuotta itsenäisenä kauppiaana. Suurin kysyntä huoltamolla on vaihtunut auton tarpeista kuljettajan huoltamiseen. Myös palvelun tyyli on muuttunut.

- Ehkä ennen oli enemmän aikaa ja inhimillisyyttä. Pestiin tuulilasit, tankattiin auto ja avattiin ovet sekä ikkunat, Heikki pohdiskelee. Kvartaalitalous ja projektibisnes ovat tuoneet huoltamolle kiireen, eikä tuhansien asiakkaiden virta anna mahdollisuutta tuttavuuksien kehittymiseen.

Yrittämisen aloittaminen taas on nykyään entistä helpompaa. Heikki Saresvirta ei aikanaan saanut yhteiskunnalta starttirahaa eikä neuvontaa, ja yrittämisen byrokratia on – yllätys yllätys – vähentynyt kuusikymmentäluvusta.

Moni asia on pysynyt muuttumattomana. Yrittäjä pärjää kovalla työllä ja innostuksen palolla kuten ennenkin – ja henkistä tukea yrittämisen aloittamiseen ei Suomesta löydy vieläkään. Yhä jaksetaan ihmetellä sitä, kuinka kukaan viitsii uhrata elämänsä niin riskialttiiseen uraan kuin itsenäiseen yrittämiseen.

Samassa koulussa kuusikymmentäluvulta saakka

Lehtori Arja Jääskeläisen työpaikka, Nurmijärven yhteiskoulu, on muuttunut valtavasti hänen 39 vuoden uransa aikana. Nuorelle liikunnan lehtorille muun muassa huomautettiin, että tässä koulussa tanssimista ei pidetä sopivana. Tanssin Arja Jääskeläinen toi kouluun ensimmäisenä työvuotenaan, ja moni tervetullut muutos on seurannut valssin askeleita.

- Muutos on tervettä. Eihän kukaan edes kymmenen vuotta sitten olisi osannut kuvitella nykyisenlaista tietoyhteiskuntaa, ja miten outoa olisi, jos koulu ei olisi mukana muutoksessa, Arja toteaa. – Eikä voida väittää, että ilman tietokoneita asiat olisivat paremmin, päinvastoin. Myös oppilaiden ja opettajan entistä mutkattomampi suhde miellyttää Arjaa.

Muutoksia on toki tapahtunut huonompaankin suuntaan. Kiire on tunkeutunut koteihin ja kotien kautta kouluun. Opettaja näkee oppilaita, joiden vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen. Äidit ja isät siirtävät kasvatusvastuun koululle, ja vaativat koululta yhä enemmän.

Uransa alkuajoilta Arja Jääskeläinen kaipaa polttavaa innostustaan alaan, ja uskoa omaan kaikkivoipaisuuteen. – Kyllä realismi on tullut kuvaan mukaan. Vaikka mitä tekisit, niin kaikilla oppi ei mene perille.

Seurakunnan 40. kirkkoherra

Janakkalan seurakunnan Pyhän Laurin kirkko on nähnyt jo neljäkymmentä kirkkoherraa. Tuorein viranhaltija on kirkkoherra Pekka Riikonen. Pekan ura pappina on yli kahdenkymmenen vuoden mittainen, ja seurakunnan toiminnassa hän on ollut mukana noin kolmekymmentä vuotta.

- Se seurakuntayhteisö, mihin tulin työhön, en osaa kyllä sanoa, oliko se parempi vai huonompi, mutta erilainen se oli, Pekka Riikonen miettii. Nykyseurakuntalaisista löytyy entistä enemmän
väkeä, jota seurakunnan toiminta ei kiinnosta vähääkään. Aktiiviset taas ovat muuttuneet äänekkäämmiksi. Ja ääni kohoaa juuri muutoksen hetkillä.

- Esimerkiksi jumalanpalveluksen muutosta vastustettiin henkeen ja vereen. Ja jos sitä tänä päivänä tarkastelee, voi todeta vain yhden asian – hyvä että lähdettiin uudistumaan, kirkkoherra toteaa. Nykyseurakuntalainen ei ole vain papin palvelusten vastaanottaja, vaan osallistuu itse seremonioiden toimittamiseen. Uudistuksen ovat kokeneet myös seurakunnan muut työmuodot, kuten diakonia.

Lama-aikana diakonit kohtasivat velkaongelmaiset ja tekivät ensimmäisinä kriisityötä heidän parissaan. Tämän ajan pääkohteita ovat perheet ja lapset. Kirkkoherra Riikonen ei usko, että vielä edes ymmärrämme nykylasten hätää. - Perheiden ongelmien seuraukset näkyvät vasta seuraavan 30 vuoden kuluttua.

Tiina Klemettilä / PRIIMA