Kevät saa hormonit hyrräämään. Terassit täyttyvät nuorisosta ja vähän vanhemmistakin. Luontokappaleet näyttävät ja kuulostavat tolkuttomilta.

Talojen eteläpuolisilla seinuksilla kärpäset pörräävät. Autoliikkeet tulvivat innokkaita renkaanpotkijoita ja pursiseurojen rannoilla tuoksuu paitsi terva myös kaikki muut aivoja liuottavat aineet. Osa meistä kokee kuitenkin heräävänsä talvihorroksesta vasta kun saa multaa kynsiensä alle.

Kevään kohokohta on lumen sulaminen ja kompostin herääminen. Paljastuvan mulloksen tuoksu voittaa tavaratalon parfyymiosaston. Risujen ja lehtien polttaminen, ensimmäisten krookusten ja tulppaanien nousu on kiinnostavampaa kuin formulat, jotka onneksi siirrettiinkin maksukanaville pois pilaamasta viikonlopun päiväohjelmaa.

Vaikka kuinka puhutaan kaupungistumisesta, niin tosiasia on, että suomalainen tarvitsee luontoa voidakseen hyvin. Nuoruuden syvimmässä masennuksessa kävin tuijottamassa Langinkosken tummiin kuohuihin ja sitten kun tuli vilu, niin itsesäälin ja maailmantuskan potemista saattoi jatkaa tuijottamalla tulehen kauan. Nuotio veden äärellä on tietysti parasta terapiaa, mutta takkatulikin kelpaa hätätilassa. Miten ihmeessä jenkit ja britit voivat muuten tyytyä niihin takan sähkö- ja kaasuversioihin? Eiväthän ne toimi sielunhoitona ja terapiana mitenkään aitojen liekkien tavoin.

Ja juhliminen sitten. Eihän kovinkaan city-stadilainen voi kuvitella vappua ilman Ullanlinnaa, torikokouksia ja ulkoilmapiknikkiä. Ulos on päästävä, kun nurmi näkyy ja vesi lainehtii. Tulkoon taivaalta sitten akkoja tai pieniä puukkoja. Ja pikkukengät, polvisukat ja kesäpoplari päälle lämpötilasta viis. Vaikka yhä suurempi osa suomalaisista asuu kaupungeissa, niin mökkihintojen noususta päätellen tarve kontaktista isänMAAHAN ei ole kuitenkaan vähentynyt. On kaavoittajien, arkkitehtien ja gryndereiden velvollisuus huolehtia siitä, että suomalaisilla säilyisi mahdollisuus tunkea sormensa multaan.

Olkoon sitten kyseessä parveke, kattoterassi, rivarin piha, yhteinen korttelipiha, vuokrapalsta tai mökki, niin ihmisen hyvinvointiin maata tarvitaan enemmän ja aiemmin kuin se hautapaikka. Sillä säästettäisiin paljon muussa lääkityksessä ja terapiassa. Isänmaan multaan on päästävä käsiksi jo elävänä – hautapaikka tulee tähän tarkoitukseen liian myöhään.