Sukukokouksen tunnelma lähentää kaukaisimmatkin sukulaiset. Vaihdetaan kuulumiset, kerrataan kuolemat ja syntymät. Sukututkimuksesta ja perimätiedosta löytyvät yhteiset juuret.
Tissarin suvun kantaisä Matti eleli 1500-luvulla, ja jälkeläisiä on tänä päivänä noin 900. Ja kaikki ovat sukua keskenään. Tissarin sukuseuran perustajajäsenen Airi Peterin sanoin: ”Olkoot vaikka minkälaisia ruuttuksia, hevosvarkaita tai miehentappajia, ketään ei potkita pois.”
Avosylinen ja laaja Tissarin suku kokoontui sukukokoukseen suvun syntysijoille Kangasniemelle.
Mukana oli sukuseuran konkareita ja muutama ensikertalainenkin.
Sukulaisuus näkyy ja tuntuu
- Kaikilla näillä on katseessa semmonen päättäväisyys, kuvailee sairaanhoitaja Pirkko Moilanen Jäppilästä katsellessaan äitiään ja isovanhempiaan vanhasta valokuvasta. – Vaan ihmisinä olivat mitä lämpiminpiä.
- Isoäidillä oli Tissarien piirteitä, kertoo puolestaan rouva Marita Takkinen Siilinjärveltä. - Korkeat poskipäät ja suora nenä.
Molemmat kokevat sekä ulkoisten että sisäisten sukupiirteiden näkyvän suvussa edelleen. Rouvat ovat samaa mieltä myös sukuseuratoiminnan tärkeydestä. Vanhan vaaliminen on merkityksellistä, se antaa tunteen kuulumisesta johonkin ja luo sukupolvien ketjun.
Sukututkimus tärkeintä
Sukuseuran nykyinen esimies, toimitusjohtaja Veikko Tissari Laukaasta, on ollut mukana sukuseuran jokaisessa tapahtumassa alkaen sen perustamisesta vuonna 1981. – Koen, että tämä on antanut minulle hyvin paljon. Olen tutustunut sukulaisiin ja ennen kaikkea omat sukujuuret ovat selvinneet.
Sukujuurien tunteminen tarkoittaa Veikko Tissarin mukaan itsensä tuntemista. – Se antaa tietoutta siitä mikä minä olen, mistä minä tulen. Myös esivanhempien elämä kiinnostaa. Arjen historia opettaa ymmärtämään suvun ihmisten elämän käänteitä.
Tissarien suvusta on sukuseuran tuella ilmestynyt kaksi sukukirjaa, joita pidetään seuran tärkeimpinä saavutuksina.
Sukutieto pitää tallentaa
Tissarin sukuseuran suurin ongelma on nuorison vähäinen kiinnostus. Samaa kokevat muut sukuseurat, kiinnostus sukua kohtaan viriää yleensä vasta eläkeiän kynnyksellä.
Veikko Tissari haluaisi helpottaa tulevaisuuden sukututkijoiden työtä. Arkistoissa kaivelun lisäksi sukututkijoiden kannattaisi tallentaa tietoa itsestään. Liikaa muistoja katoaa jokaisen suvusta kuoleman kautta poistuvan mukana. – Elämänviisautta voi oppia nykyistenkin polvien tarinoista.
Tiina Klemettilä / PRIIMA