Monessa kodissa käytettiin maitolaseina sinappilaseja, joita kertyikin paljon, kun sinappi ostettiin laseissa. Tuubisinappeja ei päästy maistamaan, kun äiti kantoi laseja kotiin.

- Se oli 50-luvun puolivälissä, kun asuimme Pakilassa, miettii helsinkiläinen Eeva Heinänen. - Nämähän olivat äidin lempilaseja, hän toteaa. - Minulla on jäänyt se mieleen, kun äiti tuli iloisena kaupasta, ja näytti että taas näitä! Äiti selitti, että nämä on kyllä vähän kalliimpia, mutta näistä jää niin hyvät maitolasit, Eeva muistelee. - Me katsoimme sisareni kanssa toisiamme, että ei, taas näitä samoja, hän naurahtaa. Ainoastaan kun olimme kylässä, niin saimme maistaa haluamaamme tuubisinappia, Eeva muistelee. Eevan mielestä laseissa ollut sinappi oli väkevää, ja vaihteeksi olisi halunnut maistella muitakin laatuja.

- Sieluni silmillä näen, että siinä lukee Jalostaja. - En mene kyllä vannomaan, mutta sellainen mielikuva minulla on, Eeva toteaa, kun sinapin merkistä tulee puhe.

Rakkaita ja nostalgisia

Loppujen lopuksi Eeva peri äitinsä keräämät sinappilasit. Niitä olikin kertynyt pari tusinaa. Nyt lasit ovat mökillä ja ne ovat Eevalle todella rakkaita.

- Näistä maistuu mehu parhaimmalle ja ne on niin kauniin näköisetkin. Kyllä näistä maistuu joskus viinikin, ja olut, mutta mehu erityisesti, Eeva painottaa. - Nostalginen olo näistä tulee, ei voi muuta sanoa, ihan kuin olisi siellä takaisin 1950-luvulla ja pöydän ääressä kiltisti istumassa, Eeva toteaa.

Hilkka Nevala / PRIIMA