Viime vuosien sinileväkesät ja jatkuvasti lisääntynyt ympäristökeskustelu ovat nyt todenteolla herättäneet yksityiset ihmiset. Ympäristötietoisuus on kasvanut valtavasti.
VELMU:sta tietoa tutkijoille ja maallikoille
Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMUA toteutetaan Suomen rannikolla sekä Pohjanlahdella, että Suomenlahdella. Meribiologi Ari Laine ja luontokartoittaja Maiju Lanki Metsähallituksesta ovat kesän 2007 kartoittaneet Kotkan edustan ulkosaaristoa. – Peruskartoitusta, jonka tarkoituksena on selvittää eri eliölajien esiintyminen maamme merialueilla, sanoo Laine.
VELMU:ssa ovat mukana eri ministeriöt laaja-alaisesti. Professori Saara Bäck, Suomen Ympäristökeskuksesta sanoo, että olemme pilanneet Itämeren tähän kuntoon viimeisten 50 vuoden aikana. – Itämerta voisi verrata liikaa syöneeseen, sairastuneeseen mereen. Se on saanut liikaa ravinteita, typpeä ja fosforia, sanoo Saara Bäck.
Ympäristötietoisuus on lisääntynyt
Kaksi vuotta sitten ruotsalainen miljonääri Björn Carlson lahjoitti noin 53 miljoonaa euroa Ruotsin Akatemialle ja Åbo Akademille Itämeren tilan kohentamiseksi. Carlsonin mukaan nimetyn Itämerisäätiön tieteellinen johtaja on Åbo Akademin meribiologian professori Erik Bonsdorff. Hän sanoo, että kouluarvosanana Itämerentila olisi nelosen arvoinen. – Voisi sanoa, että koko meren ekosysteemin rakenne on muuttunut niin paljon, että sen toiminta on kokonaan uudella tasolla, Bonsdorff toteaa. Usein puhutaankin koko systeemin muutoksesta, jota Bonsdorff vertaa kumilankaan, jota venytetään niin, että se katkeaa. Silloin syntyy kaksi toiminnaltaan vähän erilaista kumilankaa ja joiden ennalleen saattaminen on hankalaa.
Viime vuosien sinileväkesät ja jatkuvasti lisääntynyt ympäristökeskustelu ovat nyt todenteolla herättäneet yksityiset ihmiset. Ympäristötietoisuus on kasvanut valtavasti. Saara Bäck sanookin, että kun elintaso kohoaa ja kansalaisten ostovoima lisääntyy, niin ympäristön suojelu saa lisää pontta. Silloin, kun ihmisillä on varallisuutta niin että he voivat tehdä todellisia kulutuspäätöksiä, he huomaavat myös ympäristöasiat. – Silloin pystytään miettimään, kuinka valitsen ja kuinka teen asioita, Bäck toteaa. Erik Bonsdorff on kuitenkin hiukan pessimistisempi, sillä hänen mielestään niitä ratkaisevia kulutuspäätöksiä ei kuitenkaan oikein haluta tehdä. Asiat tiedostetaan ja niistä puhutaan, mutta ei ryhdytä sanoista tekoihin, vaan ostetaan esimerkiksi yhä suurempia veneitä. – Siinä missä ympäristötietoisuus oli 20-30 vuotta sitten nuorten asia, niin nyt koko yhteiskunta on hyvinkin tietoinen, varsinkin Itämeri-asioista, Bonsdorff sanoo.
Hapettomuus vaivaa ja leviää
Itämeren hapettomuus on suuri ongelma, mutta se vaivaa erityisesti avomeren syvänteissä, mutta tutkijat kertovat, että hapettomat alueet ovat alkaneet laajentua. Ari Laine myöntää asian ja sanoo, että se on ainakin yleistynyt ja geologisten tutkimusten mukaan myös lisääntynyt. – Hapettomat alueet ovat ehkä ikään kuin ryömineet rannikolle päin ja esiintyvät matalammassa kuin ennen, Laine sanoo.
Perimmäinen syy hänen mukaansa on kun sinänsä luonnollinen kerrostuneisuus yhdistyy rehevöityneisyyteen. Rehevöityminen on se ilmiö, mihin pitäisi pystyä vaikuttamaan.
Rahaa ja tutkimusta
Itämerisäätiö etsii juuri näitä vaikuttamisen keinoja. Björn Carlsonin lahjoittama noin 53 miljoonaa euroa on paljon rahaa, myöntää Bonsdorff, mutta sanoo myös, että kun sitä verrataan muihin tutkimuksiin, se ei enää olekaan ihan niin paljon. 53 miljoonalla saa kuitenkin tietoisuutta, sillä saa valtiovallat mukaan ja sillä saa myös hyvää taustatutkimusta, josta saadaan tietoa radikaalienkin toimien suunnitteluun. – Me voimme testata asioita, joita yhteiskunta ei ole halukas maksamaan ja voimme tietysti tukea suoraan hankkeita, kuten Pietarin vedenpuhdistamo, Erik Bonsdorff listaa.
Säätiö on tehnyt tähän mennessä rahoituspäätöksiä noin 50 miljoonan kruunun arvosta. Hankkeet ovat pitkäaikaisia, mm. suuri mediahanke, josta saadaan jatkossa tietämystä ja ymmärtämystä yhteiskunnalle. Kalatalous on yksi keskeinen alue, koska siihen ei ole tähän asti kiinnitetty huomiota. Lisäksi vielä rehevöityminen ja happikatoalueet, siinä Bonsdorffin mukaan kaikkein tärkeimmät. – Meidän tarkoituksena on liittää nämä kaikki yhteen, niin että saataisiin yksi ja yhtenäinen meripolitiikka, sanoo Bonsdorff.
Mitä kaikki maksaa?
Erik Bonsdorff sanoo, että Itämeren kunnostuksen kokonaishintaa on laskettu ja lasketaan. Hänen mukaansa tämän hetken ehkä tärkein projekti olisikin jonkinlaisen Itämeren Stern-raportin laatiminen. – Siis mitä meille maksaa tehdä asioita nyt, tai mitä maksaa jättää ne tekemättä, hän sanoo. On tärkeää, että suojelulle voidaan määrätä jonkinlainen yksikköhinta, mistä voi nähdä ns. hyötysuhteen toimille. Muuten hänen mukaansa maksuhalukkuus saattaa laskea. - Olemme pyrkimässä siihen, että voimme ennakkoon sanoa, että maksamalla x euroa siitä saatava hyöty on vuosien kuluttua näin ja näin paljon, vahvistaa Bonsdorff.
Tuo kustannustehokkuusraportti maksaisi Suomen osalta noin miljoona euroa ja Eduskunnan Ympäristövaliokunta katsoo, että rahoitus tulisi järjestää. Kaikki Itämeren maat eivät kuitenkaan ole lähdössä hanketta rahoittamaan.
Olivat keinot sitten mitkä tahansa, koko meren parantumista saadaan odottaa kymmeniä vuosia ja mikäli nyt ei tosissaan aleta tehdä jotain, saattaa 50 vuoden parantumisennuste olla jotain aivan muuta.
Esa Viherä / PRIIMA
PRIIMAn studiokeskustelu Itämeren suojelusta