Nuoruuteni suurimpiin hetkiin kuului Danny show! Se valon määrä. Se väkimäärä lavalla ja lavan takana. Ne vähäpukeiset tanssijattaret. Siellä taisivat olla koivistolaiset ja monet muut. Oliko Einikin?
Alavuden lavalle oli päästävä katsomaan Dannya joka kesä. Kaikki muut showt olivat olemattomia.
Danny shown pääsylippuja pidettiin huoneen seinällä, samoin kaikki keikkaan liittyvä materiaali.
Vautsi.
Onneksi tuolloin ei tarvinnut jonottaa lippuja yökausia, kuten nyt. Tosin tuskin nykynuoret Dannyshowhon lippuja jonottaisivatkaan.
Kuvittelin viime kesänä, että voisin verestellä nuoruusmuistoja menemällä katsomaan nuoruuteni idolia. Näyttävä bussi oli keikkapaikan pihalla. Siihen se näyttävyys katosikin. ikinuori herra Lipsanen oli samanoloinen kuin silloin 70-luvullakin. Harmi vain, että minä olin vanhentunut.
Onneksi nuoruusmuistojen kultaisuutta eivät saa pois edes nykyhetken karut kokemukset.