Ihva Aula on joensuulaistaiteilija. – Taiteen sekatyöläinen, kuten hän itse itseään kutsuu. Hän tekee mm. käsinpainettua tekstiiliä ja peilienkehyksiä mosaiikista.

Peilit ja oma satukaupunki

Ihvan työhuone on sadunomainen paja hänen kotinsa alakerrassa. Tällä hetkellä hän työstää erilaisille peileille kehyksiä. Ihvan mielestä peili on esineenä hyvin mielenkiintoinen työstettävä. - Vaikka se on hyvin litteä esine, se aivan pohjaton. Se heijastaa jotakin maailmaa, jota ei todellisuudessa ole.

Pohjois-Karjalan museon yhteydessä on lasten satukaupunki, Mukulakatu. Ihva on luonut kaupungille sisällön; talot ja asukkaat. - Mukulakatu on paikka missä lapset voivat leikkiä. Eläimet ja ihmiset puhuvat vielä samaa kieltä. Se ei ole missään reaaliajassa tapahtuvaa vaan siellä aika menettää merkityksensä. Mukulakadulta löytyy mm. Nappikauppias Koikkalainen, paakarinpuoti ja laivarotta Renttu Ryynänen.

Astanga

- Keho on yleensä aika arka asia ihmisille. Mulle oli syntynyt sellainen kuva itsestäni että olen heinäseiväs jolla on kädet, Ihva tunnustaa. Ihvan kehon kuva muuttui hänen aloitettua astangajoogan harjoittelun. Nykyään hän opettaa astangaa Joensuussa.

- Mulle astangajooga on ollut riemullinen kokemus. Oli ihana huomata, että kehon kuva voi muuttua omassa mielessä aivan toiseksi. Mitä tahansa voi tapahtua mitä ajattelee. Pääsen eteenpäin omalla ajattelulla ja toiveillani!

Onni

Ihvan henkireikä Suomen talvessa on pitkät ulkomaanmatkat lämpimissä maissa. Hänen mukaansa elämästä puuttuu jotain jos ei silloin tällöin saa pakata kapsäkkiin uikkareita ja lähteä tutkimaan kaikkea sitä kauneutta mitä maailma tarjoaa muualla.

Oman onnensa elämään tuo myös puoliso, lapset ja lapsenlapset. Ikääntyminen ei Ihvaa huoleta.
- Mulla on kaks perintöö; isältä pitkä ikä ja äidiltä rypytön naama. Siinä ne perinnöt olikin suunnilleen, Ihva nauraa.

Kirsi Markkanen / PRIIMA