Minkälaisia sodan kokeneet miehet olivat kasvattajina? Sodan pitkä varjo ulottuu meidän aikoihimme asti, uskoo yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Kujala, itsekin talvisodan aikoina syntynyt.

Miehen kriisi

Toholammilainen Erkki Kujala on pitkän linjan toimittaja, joka kansakoulupohjalta punnersi väitöskirjan 2000-luvun alkupuolella. Aihe oli kiinnostanut häntä jo pitkään.

- Miehen kriisistä puhuttiin paljon 90-luvulla. Aihe oli noussut esille jo 70-luvulla monissa omaelämäkerrallisissa kirjoituskilpailuissa. Siellä monien miesten kertomuksissa nousi esiin sota, joka omana tai isän kokemuksena. Kertojina oli paljon näitä neljän A:n syndrooman miehiä eli miehiä, joilta oli mennyt akka, auto, asunto ja ammatti. Taustaa löydettiin jo sukupolvien takaa sodan ajoilta.

Se miten lapset kokivat sodan ja miten se kokemuksena ja kasvatuksessa heijastui sukupolvelta toiseen, on vähän tutkittu aihe. Kujalan väitöskirja on ainoita laatuaan Suomessa.

- Aloin miettiä, olisiko sodalla jotain yhteyttä tähän suomalaisen miehen onnettomaan elämään. Suomalaiset miehethän syyllistyvät esimerkiksi perheväkivaltaan enemmän kuin missään muussa sivistyneessä länsimaassa.

Etäinen, ankara kasvattaja

Erkki Kujalan mukaan suurin osa sodan kokeneista miehistä oli kasvattajina melko samantyyppisiä. Yhteisiä piirteitä olivat etäisyys, ankaruus, vaativuus ja myös ruumiillisen kurituksen käyttö kasvatusmetodina. Toisenlaisiakin isiä oli, mutta he olivat ehdottomasti vähemmistö.

Samanlaisia muistoja löytyy monilta, myös toholammilaiselta Mauno Määttäseltä.
- Isä ei paljon kotona ollut, teki omat työnsä ja vaati lapsiltakin paljon. Kasvatus oli aika kovaa, se lyönti ei ollut ollenkaan harvinaista. Tänä päivänä voisi sanoa, että se oli pahoinpitelyä eikä tulisi kysymykseenkään. Mutta se varmaan oli aika yleistä siihen aikaan. Töitä lueteltiin niin paljon, että niistä ehti tehdä noin puolet vaikka tosissaankin yritti.

Myös kokkolalainen Anna-Liisa Salo muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan nimenomaan kovan työnteon.
- Mitään huoletonta aikaa se ei ollut. Isä oli aika etäinen, ei hän juuri sylissä pitänyt. Elämä oli täyttä työtä. Meillä ei esimerkiksi ollut kotona vettä, pyykitkin jouduttiin pesemään kahden kilometrin päässä isän veljen navetassa.

Sodan pitkä varjo

- Monille on jäänyt lapsuudesta tunnevajaus, joka on sellainen kylmä möykky tuolla sisällä, Erkki Kujala sanoo. - Myös puhumattomuus perheissä on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Väitän että sota on taustalla monissa nykyajan ongelmissa.

Erkki kohentaa tulipesää Pajamäen perinnekeskuksessa Toholammilla. Hän tuijottaa tuleen mietteliäänä.
- Mielestäni sodasta ei pitäisi enää puhua yhtään mitään, mutta ei siitä vain päästä, hän sanoo. - Se että me nyt puhumme näistä asioista on sitä terapiaa ja kriisihoitoa, joka sota-aikana ja sen jälkeen jäi antamatta.

Regina Rask / PRIIMA