Millaista on olla isoäiti, kun lapset ja lapsenlapset asuvat toisessa maassa, ja eivät ole biologisia? Tämän tietää työministerimme Tarja Cronberg.

Hän teki tanskalaisen aviomiehensä Erik Aggerin kuoltua sopimuksen lastensa kanssa, että perhe pysyy koossa, vaikkei veriside olekaan velvoitteena.

Tarja kertoo elämänsä olevan kolmijakoista, Helsingissä hän elää työlle, Teerisaaressa hän elää luonnolle ja Tanskassa ollessaan hän elää perheelle. - Olen lastenlasten isoäiti, tanskaksi bedstemor, hän kertoo. - Kun tulen tänne Tanskaan niin minulla on täällä kolme eri perhettä, kolme eri lasta. - Käyn heidän kaikkien luona ja olen osa perhe-elämää, Tarja kertoo. Lapsenlapsia hänelle on kertynyt seitsemän.

Lasten kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Tarja viettää Tanskassa usein lomansa. Yksi asia on hänelle kuitenkin ylitse muiden. - Kun lastenlapsilla on syntymäpäivät, niin silloin yritän olla aina läsnä. On yllättävää miten lapset muistavat että sinä olit silloin läsnä, muttet ollut silloin läsnä, hän toteaa. Ensimmäisenä Tarja Cronberg esitteli vanhimman poikansa Hans-Henrikin, hänen puolisonsa Michan, sekä heidän lapsensa Amalien (14v.), Augustan (11v.) ja Robertan (3 v.).

Lapset ovat Tarjalle rikkaus

- Minulle joka olen aina toivonut lapsia, mutta jonka oma lapsi on kuollut, niin se, että yhtäkkiä saitkin perheen, jossa oli kolme valmista lasta, on ollut todella rikkaus. - Olen ollut osa heidän elämäänsä ja koko lastenlasten elämää ja olen nähnyt kaikkien syntyvän, hän kertoo.

Hans-Henrik, vanhin Erikin lapsista kertoo, että Tarja ei ole koskaan ollut hänen äitinsä, eikä yrittänytkään olla sitä. - Mutta Tarja oli läsnä ja ryhtyi isovanhemmaksi kun isäni kuoli. Siksi hän on meille rakas. On upeaa että hän voi olla lasteni isoäiti, Hans-Henrik kiittää.

Amalie, Hans-Henrikin tytär toteaa, että vaikka Tarja asuukin kaukana, on ihanaa kun on sellainen isoäiti. - On ihanaa käydä joka kesä Tarjan luona hänen saaressaan. Hänen luonaan on ihan erilaista kuin muiden isoäitien, Amalie toteaa.

Päätin että perhe pysyy kasassa

- Kun mieheni Erik kuoli, niin silloin tapahtui aika hurja muutos, se oli minullekin yllätys. – Surun keskellä yhtäkkiä jouduin tilanteeseen, jossa piti itse määritellä oma suhde perheeseen uudelleen. Aikaisemmin oli ollut oma perhe ja Erikin lapset, mutta yhtäkkiä se suhde muuttuikin. Se oli aivan erikoinen tilanne. Jouduin itse tekemään päätöksen siitä, että miten tätä perhe-elämää jatketaan. Minä tein sellaisen ratkaisun, että tulen tekemään kaikkeni jotta meidän suhde säilyy ja että jatkossakin olemme yksi perhe, Tarja toteaa.

Nikoline Agger, nuorin Erikin lapsista kertoo että kun Tarja muutti takaisin Suomeen, niin he usein puhuivat siitä miten suhdetta pidettäisiin yllä, kun välimatka on niin pitkä. - Olen sanonut hänelle monesti, että en pelkää menettäväni häntä, Nikoline kertoo. - Olen melko varma siitä, että hän on aina sydämessäni, perheessäni ja elämässäni. Hän on minun bonusäitini, toteaa Nikoline.

Nikoline asuu puolisonsa Larsi Holdersenin ja lastensa Viggon (4 v.) ja Fridan (7 v.) kanssa Jernstoberiet- nimisessä yhteisössä Roskildessa. Tarja on ollut itse aikoinaan perustamassa yhteisöä. - Tuntuu tosi kivalta että on yhteistä historiaa. Olin aikoinaan tutkimusjohtajana mukana ja nyt sitten Nikoline asuu täällä. On hyvä että on voinut olla mukana luomassa jotain sellaista mistä on iloa ihan omille lapsille, hän toteaa.

Tarja on osa perhettä

- On mukavaa, kun Tarja on täällä ja hänkin nauttii täällä olostaan, toteaa Erikin vanhimman tyttären Anne-Birgitte Aggerin mies Jon Jörgensen. - Mutta se tarkoittaa tietysti myös, että elämme kuin perhe. Saatan ärsyyntyä, jos hän jättää kahvikuppinsa jonnekin, ja joudun siivoamaan sen pois, mutta en siedä sellaista lapsiltakaan, Jon toteaa hymyillen.

Anne-Birgitten mielestä perhesuhteita voi myös luoda. - Me tarvitsemme toisiamme, koska Tarjalla ei ole lapsia, eikä meillä ole mummia, hän toteaa. Tänä iltana he valmistelevat Anne-Birgitten ja Jonin nuorimman lapsen Livan syntymäpäiviä. Liva täyttää 14 vuotta. Perheeseen kuuluu myös 16-vuotias Renna.

- Lapsillehan se on ollut erikoista että on suomalainen isoäiti. Joskus koulussa kysellään, että onko lapsissa suomalaista verta, Tarja naurahtaa. - Sitten joudut aina selittämään, että minä olen tällainen sosiaalinen isoäiti, enkä biologinen. Me käymme lasten kanssa Suomessa ja Suomi on heille läsnä. Se on ollut heille varmasti rikkaus, Tarja toteaa.

Hilkka Nevala / PRIIMA