Isovanhemmuus on parhaimmillaan puhdasta iloa ja onnea omista lastenlapsista. Mutta kaikille se ei ole näin yksinkertaista. Isovanhemmat ry:n pj Pekka J. Leinonen kuulee surullisiakin tarinoita.

Isovanhemmuus ei aina selviö

Suomen isovanhemmat ry:n puheenjohtajalla Pekka J. Leinosella ja hänen Ulla-puolisollaan ei ole ongelmia isovanhemmuusroolinsa kanssa. He saavat tavata lastenlapsiaan milloin haluavat ja tapaamisia onkin usein, koska lastenlapset vanhempineen asuvat lähellä. Koko perhekunta asuu Espoon Olarissa. Kesämökillä Tervakoskella mummo, vaari ja lastenlapset viettävät aikaa yhdessä vielä enemmän. Yhdessäoloa ryydittää se, että lastenlapset haluavat ehdottomasti olla tekemisissä mummon ja vaarin kanssa.


Mummolla ja vaarilla on aikaa

Leinosilla on kaksi tytärtä, joista vanhemmalla on yksi tytär, Saara, ja nuoremmalla kaksi, Lotta ja Tuulia.

"Mummon ja vaarin kanssa tulee sellainen olo, että joku välittää. Omat vanhemmat ovat tietenkin olemassa, mutta he käyvät töissä ja eläkkeellä olevilla mummolla ja vaarilla on meille enemmän aikaa. Kiva kun voi jutella heidän kanssaan", Saara Eskolin vakuuttaa.

Mummo, vaari ja lastenlapset tekevät paljon yhdessä asioita. Yksi näistä yhteisistä harrastuksista on valokuvaaminen. Kuvaamisen lisäksi valokuvia myös
katsellaan yhdessä usein. Mutta pelkkä oleminenkin riittää.

"Erityisen tärkeää on se, että ollaan vaan. Ei pidetä televisiota auki, ei kuunnella radiota vaan kuunnellaan luonnon ääniä", Pekka J. Leinonen tiivistää ajatuksen hyvästä yhdessäolosta.





Monet isovanhemmat eivät saa tavata

Yhdistyksen puheenjohtajana Pekka J. Leinonen saa kohdata myös toisenlaisia tarinoita. Monet isovanhemmat eivät saa tavata lastenlapsiaan, koska välit omiin lapsiin ovat poikki. "Jos järjestämässämme tilaisuudessa on kolme-neljäkymmentä ihmistä, niin aina tulee yksi tai kaksi ihmistä kertomaan tällaisesta ongelmasta", Leinonen kertoo.

Eräänkin yhteydenoton mukaan isovanhemmilta oli evätty lapsenlapsen tapaaminen jopa lähestymiskiellolla uhaten.

"En halua syyllistää ketään, mutta uskoisin kanssakäymisen olevan hyvin pitkälle itsestä kiinni. Miten voin ottaa vävyt tai miniät huomioon? Asioita on aika pitkälle tarkasteltava tästä näkökulmasta. On myös muistettava, että aika on muuttunut. Oma aikamme on ollut toisenlainen kuin meidän lapsillamme ja lapsenlapsilla".


Syyttely ei auta

Leinosen mielestä ei pitäisi etsiä syyllisiä, vaan yrittää miettiä, miten itse voisi korjata asian. Leinonen muistelee kohtaamiaan isovanhempia, joilla on ollut tapaamisongelmia: "Se on koskettavaa, ja jälki näkyy".

Leinosen arvion mukaan tapaamisongelmat ovat osa ajan henkeä - nuoret ihmiset toimivat omillaan työelämässä ja lähipirissään. Mummot ja vaarit, jotka elävät entistä vanhemmiksi, pyrkivät elämään vain siinä sivussa. "Meillä on vielä muistissa, mitä yhteisöllisyys on ollut. Siihen pitäisi kait jatkossakin pyrkiä".


Yhdistys auttaa

Leinosen johtama yhdistys voi auttaa tapaamisongelmien parissa kamppailevia vaareja ja mummoja. Yhdistyksen johtohahmot ovat valmiita keskusteluihin, ja isovanhemmille voidaan ideoida myös korvaavia toimia. Yhdistys on ollut innostamassa mm. mummo- ja vaaritapaamisiin kouluissa ja päiväkodeissa.

Mikko Määttälä/Priima