Monilla suomalaisilla on mukavia muistoja lättähatuista, niistä raiteilla kulkevista moottorijunista, joilla mentiin vaikka mummolaan vielä kahdeksankymmentä-luvun puolessavälissä.

Lättähattu - sympaattinen menopeli

Kiskoautot eli kansan suussa lättähattu-nimen saaneet moottorijunat aloittivat liikennöinnin 1950-luvun puolessa välissä. Lättähattuliikennettä oli rautateillä aina 1980-luvun loppupuolelle asti. "Lättähatut olivat oman aikansa modernia junatekniikkaa. Mukavia ja lämpimiä, ehkä vähän ylellisiäkin vanhojen puuvaunujen jälkeen", Porvoon Museorautatieyhdistyksen puheenjohtaja, rautatieharrastaja Jukka Pyykkönen kuvailee.

Nimi muodin mukaan

Näille sympaattisille moottorijunille yritti VR vakiinnuttaa Sinikko-nimitystä. Ei tullut veikeistä vaunuista Sinikkoja, vaan Pyykkösen mukaan kansa katsoi, miltä junat näyttivät. Uudet moottorivaunut olivat matalia, vähän samanoloisia kuin nuorison käyttämät muotipäähineet, lättähatut. Nimitys syntyi eikä se suostu kulumaan kielestä pois.

Sukulaisiin lättähatulla

Lättähatuilla liikennöitiin oikeastaan kaikilla rataosuuksilla suomessa. Hattuja oli liikenteessä kaikkiaan yli 400. Erityisesti näitä käytettiin hiljaisemmilla radoilla. Pyykkönen muistelee, että hän oli vähän toisella kymmenellä, kun sukulaisiin pohjoiseen matkustettaessa loppumatka mentiin lättähatulla. Yksityisautojen yleistyminen ja linja-autovuorojen lisääntyminen verotti vuosikymmenten saatossa lättähattuvuoroja. "Silloin kaikki junat kiinnostivat, mutta sieltä se kipinä lättähattuihin varmaan jäi", Pyykkönen pohtii ja jatkaa, että lättähatuilla matkustamisessa oli oma jännityksensä, kun moottori pörisi, diesel lemahti ja joskus täytyi vaihtaa jopa vaunua pienen sillan kautta. "Siinä tuuli pyöritti hiuksia", Jukka Pyykkönen muistelee.

Lättähatussa on tunnelmaa

Porvoon Museorautatie yhdistys haluaa säilyttää lättähattuliikenteen ainakin jossakin mitassa Suomessa. "Ajamme tilausajoja Helsingin ja Porvoon välillä kesäisin. Erilaisia ryhmiä viedään Porvooseen ja takaisin ja ajamme myös aikataululiikennettä kesälauantaisin rataosuudella", Pyykkönen kertoo ja jatkaa: "Lättähattuliikennettä kannattaa harjoittaa, koska matkalla on tapahtunut jopa ihmeparantuminen!" Hän kertoo, että erään matkan jälkeen matkustamosta löytyivät kainalosauvat. Muutenkin matkalla näkee yleensä vain iloisia kasvoja. "Junassa on tunnelmaa ja varsinkin lättähatussa", Jukka Pyykkönen vakuuttaa.


Priima/Esa Viherä