Stefan Tschirpke toimitti ja juonsi radio-ohjelmia parin kymmenen vuoden ajan. Ja alkoi sitten kaivata lisää sisältöä elämäänsä. Hänestä tuli sairaanhoitaja.

Kaksikymmenvuotinen toimittajan ura

"Menin Yleisradioon töihin, ja Yleisradio teki minusta toimittajan", Stefan kertoo muutostaan Saksasta Suomeen kesällä 1991 ja jatkaa: "Tein 90-luvulla töitä Radio Finlandissa. Saksankielisiä ohjelmia Suomesta kiinnostuneille saksalaisille. Tämä vaihe päättyi vuonna 2002, kun Yleisradio lopetti näitä ulkomaille suunnattuja lähetyksiä, myös saksankieliset lähetykset. Sen jälkeen päätin perustaa toiminimen ja jatkaa toimittajan hommia freelancer -pohjaisesti."


Aloin kaivata elmääni uutta sisältöä

Vaikka Stefan koki työnsä vapaaksi ja antoisaksi, hän alkoi kaivata jotain muuta. "Kahden viimeisen vuoden aikana tuli sellainen tunne, että minun henkinen takkini on tyhjä. Tämä teemojen keksiminen Suomen ympärille ei enää riittävästi motivoinut minua", hän kertoo. Hän koki myös freelancerin työn yksinäiseksi ja kaipasi yhteisöllisyyttä. "Mietin, että olisko nyt vielä sellainen hetki, jolloin mä voisin vielä tehdä jotain ihan muuta. Ja tämä tunne jatkuvasti vain vahvistui."


Hoitoala oli jo entuudestaan tuttu

Freelancer-aikoinaan Stefan oli toiminut myös usein viranomaistulkkina: "Minä olen seisonut potilasvuoteen vieressä ja tulkannut lääkärin, potilaan tai omaisen välillä. Sairaalamaailma oli siis jo tullut hieman tutuksi. Ehkäpä myös isoäidin perintö vaikutti taustalla... Isoäitini Margarete Tschirpke oli sairaanhoitaja", Stefan kertoo ja jatkaa muistelua: "Vasta nyt opiskellessa sairaanhoitoalaa muistin, kuinka hän pesi käsiään sairaanhoitajan elkein."

Opiskelujen aloittaminen jännitti

"Minua jännitti kauheasti. Ensinnäkin seminaariryhmässäni on monia paljon nuorempia, parikymppisiä opiskelijoita olisivat voineet vaikka olla omia lapsiani, niin voi sanoa, koska oma poikani on 18 vuotta vanha", Stefan hymyilee ja kertoo, että jännitys laantui nopeasti.


Ensimmäinen harjoittelu sairaalassa

Stefanin ensimmäisen lukukauden päätti harjoittelu espoolaisessa Puolarmetsän sairaalassa. "Täällä harjoitellaan kliinisen hoidon perusteet. Opettelemme oikeaa ergonomiaa, potilaiden siirtoja, vuodepesuja, ruokailua eli potilaiden syöttämistä ja potilaiden avustamista. Harjoittelemme myös mm. verenpaineen ja verensokerin mittaamista", Stefan kuvailee. "Työ pitkäaikaispotilaiden kanssa on hyvin monivivahteista, ja mielenkiintoista. Tunnen kasvavani päivä päivältä tähän työhön", hän toteaa tyytyväisenä.


Päätös opiskella sairaanhoitajaksi ei kaduta

"Minä luulen, että tämä päätös vaikuttaa elämäni loppuun asti. Jos valmistun menestyksellisesti sairaanhoitajaksi, edessäni on 15 – 20 vuotta työelämää." Stefanin tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät ja hän on tyytyväinen uranvaihtoonsa: "Minusta tuntuu, että olen jotenkin iloisempi. Nyt on kirkas tavoite, johon pyrin ja jo pelkästään se tekee oikeastaan iloiseksi".


PRIIMA / Hilkka Nevala