Hotellinjohtaja Elvi Rangell vaihtoi menestyksekkään uran taidemaalarin epävarmoihin tuloihin. Varhaiseläke ja taiteen harrastaminen eivät riittäneet.

"Kyllä on jännä tunne käydä Palacessa vuosien jälkeen. Tämä hotelli oli 12 vuotta niin tärkeä osa minua", helsinkiläinen taidemaalari Elvi Rangell toteaa entisessä työpaikassaan.

Hotellinjohtajalle Palace, yksi Helsingin arvostetuimmista hotelleista, oli uran huippu.


Tietämätön taiteentekijä

Hotelli Palacen omistajan vaihtuessa Elvi Rangellilla oli edessä työpaikan vaihto tai erittäin varhaiselle eläkkeelle jääminen. Käteen osui Lenita Airiston kirja Jatkoaika ja kysymys: "Mitä teet seuraavat 30 vuotta - pelaat bingoa vai?"

Ajatus maalaamisesta uutena ammattina syntyi hitaasti ja vaikeuksien kautta. Ensiyritys työväenopiston Lauantaipiirtäjissä koetteli jo tarvikkeita ostettaessa. Aloittelija ei tiennyt millaista on elävän mallin piirtämisene soveltuva paperi, ja piirustushiiliäkin löytyi kahta eri lajia.

Elvi Rangellin tapa tehdä työtä on aina ollut täysillä tai ei ollenkaan. Sama pätee taiteen opiskeluun: Ensin hän kävi puolitoista vuotta iltakoulua ja suoritti sitten neljän vuoden ammattiopinnot. Nyt Elvillä on ammattitaidemaalarin tutkinto.


Kannustusta ja vinoja hymyjä

Maalausharrastus oli koko tuttavapiirin mielestä oikein hyvä idea. Alan koulutus ja taidemaalaus ammattina sen sijaan herätti ihmettelyä. "Tuleeko susta nyt niin hyvä, kun käyt koulua? Miksi et vaan maalaile?" Elvi muistelee muiden uteluita ja jatkaa: "Puolisokin sanoi, että onhan se kiva, kun vaimo vähän harrastaa."

"Mutta moni ystävistä on ollut takana kuin betoniseinä, näyttänyt tietä vain eteenpäin, ja lapseni ovat kannustaneet ehdoitta. Onhan se hyvä, että äidille saatiin vihdoin kunnon ammatti! Ja vinoilu on kyllä loppunut ammattiin valmistumisen myötä."

Kaurapuuroa kollegoiden kanssa

Elvi Rangell haluaa olla taidemaalarina samalla viivalla muiden taiteilijoiden kanssa. Menestyksen ratkaisee töiden myynti ja arvostelut.

"Taloudellisesti rahavirta on ollut poispäin, vaikka myynti on ollut yllättävän hyvää. Mutta kollegoiden kanssa on todettu, että jos rahaa on vähän, niin syödään kaurapuuroa - taidetta ei jätetä."

Elvin elämänasenteen voi summata kahteen lauseeseen: "Uranvaihdon myöstä olen huomannut, että se, mitä muut ovat pitänee minussa jääräpäisyytenä, onkin intohimoa. Teen sitä, mitä haluan intohimoisesti, ja muut tavat eivät ole minua varten."


Priima/Tiina Klemettilä