Etelä-Viro on kuin paluu lapsuuden kesämuistoihin. Tuhannet värikkäät kukat kukkivat ja kauniit perhoset leijailevat auringossa. Harhakuva on totta, Viro on kuin etelämmäksi siirretty Suomi.

Moni luontomatkailija on ihastunut Viroon. Suomessa harvinaiset kasvit ja hyönteiset löytyvät naapurista suurina esiintyminä, ja luonnontilaan jätettyjä niittyjä on enemmän kuin tehohoidetussa kotimaassa.

Nokkosia ja kakkakikkareita

Luonnonystävälle sopii hyvin itsenäinen matkailu. Tavallinen turistiryhmä ei seisahdu tutkimaan ojia ja pusikoita, saati pysähdy puoleksi tunniksi tieltä löytyvät kakkakeon ääreen. Tietämätön ei ymmärrä, että tuore lanta houkuttaa paikalle upeita perhosia.

"Polttamaton nokkonen on yksi tämän reissun hienoja löytöjä", Leena Luoto, innokas luonnonystävä Vantaalta, arvioi. "Mutta ne tavalliset polttavat siellä seassa eivät oikein innostaneet", Leenan puoliso Heikki jatkaa hymyillen. Pariskuntaa kiinnostavat niin kasvit, linnut kuin hyönteisetkin.

Kun kiikarointia ja kuvaamista vaativia kohteita voi muutaman metrin matkalla olla useita, reissu etenee hitaasti. "Sataan metriin voi mennä kolme tuntia kun havaitaan, tutkitaan ja tunnistetaan", Heikki kertoo. "Mehän emme kerää hyönteisiä ja kasveja, kuvaaminen on meidän tapamme tallentaa matkojen muistot."

Helppoa matkantekoa naapurissa

Leena ja Heikki ovat matkailleet Virossa useita kertoja eri vuodenaikoihin. Luonnon rikkaus on suurin houkutin, mutta hyvät tiet, lyhyet välimatkat ja edullinen hintataso tuntuvat nekin mukavilta. Kieliongelmaakaan ei muodostu, koska suomen kielellä saa asiansa hoidetuksi lähes kaikkialla.

Viroon voi helposti perehtyä myös ennen matkaa. Kirjallisuutta löytyy ja verkosta voi etsiä muiden luontomatkailijoiden matkakertomuksia. Etukäteen hankitut tiedot ja mukana kuljetettavat tietokirjat lisäävät löytöjen viehätystä.

Edes vaihteleva sää ei harmita kaikkiruokaisia matkalaisia. "Hyvin harvoin on sellaista päivää, ettei mitään voisi tehdä", Leena toteaa. "Kasvit ovat virkeimmillään sateen jälkeen, ja hyönteiset liikkuvat heti, jos on vähänkin poutaa. Lintuja voi katsella missä säässä tahansa", Heikki jatkaa.

Sressitöntä nauttimista

Luonnossa liikuttaessa kannattaa kytkeä aika pois päältä. "Jos on slowfoodia, niin tämä on slownaturea", Leena muotoilee. "Bongauslistojen laatiminen ei kannata, pitää nauttia siitä, mitä luonto eteen tuo."

"Tyhmintä on juosta paikasta toiseen, ja olla pettynyt jos ei ehdi nähdä kaikkea yhdellä kertaa." Heikin ohje on valita vain muutama kohde reissulle ja katsella rauhassa, nauttia kaikesta luonnon kauneudesta ääniä ja tuoksuja myöten.

Luontoretken ilot jatkuvat talvella kotona. Samanhenkiset ystävät kokoontuvat katsomaan onnistuneita kuvia sekä tunnistamaan mysteereiksi jääneitä kasveja ja hyönteisiä.


Priima/Tiina Klemettilä