Suomalaisten into esiintyä on valtava - sen todistaa harrastajateatterin suosio. Lavalle kipuaa tuhansia amatöörinäyttelijöitä, ja katsojia heillä on vuosittain yli miljoona.

Hämeenlinnalainen Eräs teatteri on harrastajateatteri, jonka helmikuussa 2000 perustivat teatteriharrastuksiin lapsiaan kuljettavat vanhemmat. "Lasten kautta tätä lähdettiin tekemään. Siinä matkan varrella mietittiin erilaisilla porukoilla, että kokeiltaisiinko mekin. Sitten vain lyöttäydyttiin yhteen", Kari Salmenoja muistelee. Karin tytär Elina täydentää, että vanhempien tempaus tuntui tuolloin oudolta: "Mutta samalla tuntui hienolta, kun vanhemmat ottivat meistä esimerkkiä."

Haaste ammattilaisille

Suomi on todellakin harrastajanäyttelijöiden maa. Suomen Harrastajateatteriliiton arvion mukaan maassa on tuhatkunta harrastajanäyttämöä, ja niissä jopa kymmeniä tuhansia harrastajia, joten ei ole suinkaan mistään pikkujutusta kyse. Liiton toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta sanookin, että kyseessä on paljon muutakin kuin vain taiteen tai viihteen tekeminen. Voidaan puhua jopa yhteiskunnan hyvinvoinnista.

Innostus näkyy myös esiripun toisella puolella. Vuosikymmenen alussa ammattiteatteriin lunasti Teatterin Tiedotuskeskuksen tilastojen mukaan pääsylipun noin 2 miljoonaa asiakasta vuosittain. Harrastajateatteriliiton tekemän arvion mukaan saman ajankohdan kävijämäärä harrastajateattereissa on niinkin suuri kuin 1,8 miljoonaa kävijää. Harrastajateatterit ovat siis merkittävä kulttuuritoimijoita. Lisäksi ne tuottavat uusia näytelmätekstejä joko suoraan omin voimin tai sitten työllistämällä ammattikirjoittajia.

Monella tavalla monipuolinen

Eräs teatterin erikoisuus on se, että nyt nuo kahdeksan vuoden takaiset lapset ovat kasvaneet nuoriksi, jotka jatkavat näyttämöharrastustaan edelleen - samalla lavalla vanhempiensa kanssa. "Meillä on ollut muutamia satunäytelmiä, ja nyt tehdään jo ihan oikeita aikuisten näytelmiäkin, missä meidän nuoria on mukana", Kari kertoo. Hänen mielestään lasten ja vanhempien yhteinen harrastus antaa paljon. Lavalla he ovat ihan tasavertaisia, ja nuorten vilpittömyys opettaa vanhempia. Samaa mieltä on myös tytär. "Se tuntuu aika kivalta. Kun me ollaan lavalla, niin me ei olla isä ja tytär, vaan perhesuhteet katoavat rooleihin."

Monipuolisuus tukee myös taiteellista kunnianhimoa. Kari Salmenojan mielestä kunnianhimo näkyy mm. siten, että harrastajat voivat ylittää itsensä hyvin monissa tehtävissä. Itse hän kokee onnistumisia paitsi näyttämöllä, myös tekemällä tehosteita sekä ääni- ja valotekniikkaa. "Tärkeintä on kuitenkin, että me tullaan keskenämme toimeen ja voimme esittää sellaisia näytelmiä, joita yleisön on helppo lähestyä. Vuorovaikutus - se on tärkeää!" hän sanoo.




Arvostus kohdallaan

Eräs teatterilaiset kokevat, että heitä arvostetaan. Se näkyy paitsi kaupungin ammattinäyttelijöiden antamasta hyvästä palautteesta myös lippujonoista. "Jos tässä nyt jolloin haluaa kehua, niin kyllä meidän katsomon täyttöaste on kokolailla lähellä sataa", Kari Salmenoja myhäilee. Pienehkö katsomo vetää näytäntökauden aikana noin tuhat katsojaa näytelmää kohden. "Lipputulot riittävät juuri ja juuri vuokran katteeksi", Kari myöntää. Mutta harrastus on harrastus, ja siitä pitää vähän maksaakin eikä se harmita yhtään, sillä niin paljon näyttämöltä jää käteen sekä vanhemmille että nuorille aina kiikkustuoliin saakka.


Priima/Esa Viherä