Vuonna 1970 olivat ensimmäiset asuntomessut Tuusulan Lahelassa. Teemana olivat tasakatot. Myös Museoviraston yliarkkitehti Martti Jokinen, kävi alueella ihailemassa "uutta ja hienoa arkkitehtuuria".

Jokinen muistaa hyvin 1970-luvulla vallinneen tasakattobuumin. "Me nuoret arkkitehdit ihailimme tasakattoja yli kaiken. Se oli mannermaista ja hienoa, emmekä me halunneet tehdä muuta kuin tasakattoja", Jokinen muistelee nyt lähes 40 vuotta myöhemmin.

"Yksi syy sille, miksi tasakatto sai jalansijaa oli se, että se mahdollisti vapaan pohjamuodon, toisin kuin harjakatto, jonka alle yleensä mahtuu periaatteessa vain
suorakulmainen rakennus. Tasakattoisena siinä saattoi tehdä monta vinkkeliä ja mutkaa", Jokinen perustelee.

Miksi tasakatto ei sitten toiminutkaan? "Koska se oli uusi ilmiö, ja rakenteet olivat uusia, niin me emme tarkkaan ymmärtäneet mitä me olimme tekemässä. Jälkeenpäin olemme todenneet, että paljon virheitä tuli tehtyä", Jokinen kuvailee. Suurimpana ongelmana hän piti liian matalia rakenteita ja tuuletuksen puutteellisuutta. Myös kallistukset olivat pieniä, ja niistä aiheutui monenlaisia ongelmia.

"Kyllähän se meni kattavasti läpi Suomen aivan syrjäkulmille saakka. Tyypillisiä esimerkkejä olivat rivitalot, joita kunnan rakennusmestari suunnitteli. Pohjanmaalle rakennettiin lättähattuja, joka tänä päivänä näyttävät aika nololta hienon ja vanhan maalaistalon rinnalla”, Jokinen miettii ja jatkaa: "Kyllä se olisi voinut toimia, jos olisi silloin tiedetty se, mikä tänä päivinä tiedetään eli riittävät kallistukset, ja ennen kaikkea riittävä tuuletus. Kyllä sen kanssa pystyy tänä päivänä elämään ja niitä pystytään rakentamaan niin, että ei ole mitään hätää.”

Jos Museoviraston yliarkkitehti itse rakentaisi tänään talon, niin tasakaton hyvistä puolista huolimatta hän rakentaisi harjakattoisen. "Kuitenkin", hän naurahtaa lopuksi.


Priima/Hilkka Nevala