Ranskalainen keittiö on opettaja Heikki Putkosen suuri rakkaus. Kaikki lähtee tuoreista raaka-aineista ja hellävaraisesta valmistuksesta. Porkkanan pitää maistua porkkanalta!
Kaikki sai alkunsa Putkosten vuonna 1971 saamasta häälahjasta, kirjasta nimeltään Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Jo lapsuudenkodissaan Heikki oli tottunut siihen, että myös isä laittoi ruokaa. Kynnys avata kirjaa ja alkaa kokeilla reseptejä ei siis ollut korkea.
Miehistä ruuanlaittajaa miellytti opuksessa erityisesti se, että ohjeet olivat riittävän tarkat - grammalleen. "Insinööriperheen poikana lapsuuteeni kuuluivat Pikku jättiläiset, Nuoren keksijän kirjat ja Antero Vipuset. Homma jäi siinä mielessä päälle, että enemmän kuin pelkän tunteen perusteella tavallaan rakennan sitä ruokaakin. Se on taatusti helpompaa, jos on kunnollinen reseptikirja." Heikki Putkonen kertoo.
Ranskalaisessa keittiössä Heikkiä miellyttää se, että se pyrkii kattamaan kaiken mahdollisen. Tuoreet raaka-aineet ovat kaiken A ja O. "Ranskalaiset ovat meitä vähän kauemmin harrastaneet hyvää ruuanlaittoa. Taito on kehitetty huippuunsa. Eikä ranskalainen keittiö suinkaan tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi tehdä jotain gourmet-ruokaa. Sieltä löytyy myös hyvin yksinkertaisia reseptejä."
MIEHISIÄ NAUTINTOJA
"Hampaistamme näkee, että ihminen on luotu syömään sekä kasviksia että lihaa," Heikki linjaa ja jatkaa päivällisen valmistamista. Tänään vaimo pääsee nauttimaan porsaankielistä sitruunakastikkeessa. Heikki pitää kaikenlaisesta ruuasta. Ehdottomaksi lempiruuakseen hän nimeää äidin kaalikääryleet. Hän sanoo inhoavansa ainoastaan 1950-luvun kouluruokia, kylmiä vellejä joissa oli akanoita.
"Ja tietysti kaikki miehet rakastavat makkaroita. Onhan meillä tämmöisiä vanhoja kunnon makkaroita niin kuin esimerkiksi Tampereen mustamakkara, Turun uunimakkara ja rusinamakkara sekä Someron perunamakkara. Niitä alkaa onneksi taas saada. Yksi mitä olen kaipaillut on Thyringerin bratwursti, jota sai Helsingissä 50-ja 60-luvuilla. Hyvä lenkkimakkarakin on joskus paikallaan ja mikä ettei grillimakkarakin jääkiekkomatsin väliajalla. Mutta totta kai ne terveysnäkökohdatkin pitää jossain määrin ottaa huomioon, eikä vedellä pelkkää voita ja sianihraa. Se kun on niin, että 50:senä mieheltä loppuu takuu."
Kaikenlainen terveyshihhulointi on 59-vuotiaan Heikin mielestä kuitenkin paljon vaarallisempaa kuin kohtuudella annostellut nautinnot. "Tässä iässä ruoka on tosi tärkeää, koska muita huveja alkaa olla aika vähän. Ei sitä jaksa resuta läpi yön missään ja liikuntakin on jo semmoisella hiljaisella vauhdilla."
VEITSET TERÄVINÄ
Veitset ovat Heikin mukaan keittiön ehkä ne kaikkein tärkeimmät vekottimet. "Melkein heti naimisiin mentyä ostin meille omaan kotiin kolme ranskalaista veistä," Heikki esittelee aarteitaan. "Ne olivat aika kalliit, mutta edelleen käytössä. Kun hinnan jakaa käyttövuosille eli kohta neljällekymmenelle vuodelle, ei siitä niin kamalan paljon tule."
Veitsiä pitää säännöllisesti terottaa, vähintään kerran kuussa. Heikissä on hiven välineurheilijaa. Erilaiset hiomakivet ovat hänen intohimonsa. Kokoelmista löytyy 6-7 erilaista luonnonkiveä. Tämän hetkinen suosikki on japanilainen kaksiosainen vesikivi. Hänellä on myös erilaisia timanttipinnoitteisia, keinotekoisia kiviä. Yksi niistä kulkee aina taskussa. "Olen päässyt terottamaan monen tuttavaperheen veitset," nauraa Heikki.
Priima/Regina Rask