Haris Bedretdinin isovanhemmat tulivat Suomeen 1920 – luvulla Venäjältä. Haris kuuluu tataareihin, mikä on yleisnimitys monille Itä-Euroopan ja Keski-Aasian turkinsukuisia kieliä puhuville ryhmille.

Harisin isovanhemmat saapuivat Nizni-Novgorodin kuvernementista, joak sijaitsee n. 600 kilometriä Moskovasta itään päin.

"Yleensä oli tapana että miehet tulivat ensin, kun he olivat kauppiaita, ja vaimot tulivat sitten vähän myöhemmin, kun tietty perusta oli rakennettu."

"He olivat maanviljelijöitä. Heillä oli pienet tilat, mutta he eivät saaneet koko elantoaan siitä, vaan talvisin tehtiin kauppaa lähikylissä. Myöhemmässä vaiheessa kaupanteko laajeni Pietariin ja siitä sitten Viipuriin. Sitten vain jossain vaiheessa he huomasivat, että Suomi on aika otollinen paikka tehdä kauppaa ja täällä oli mahdollista parantaa elintasoaan. Näillä perusteilla muuttivat sitten Suomeen."

Kuten isovanhempansakin myös Haris on tekstiilialalla. Hän työskentelee tukkuliikkeessä, joka tuo maahan sekä naisten että miesten vaatteita. "Ehkä se on tavallaan geeneissä", Haris tuumii.


SUOMALAISUUS

"Olen suomalainen! Minä olen Suomessa asuva tataari ja tunnen itseni suomalaiseksi. Äidinkieleni on vain eri kun suomi, muuten en näe eroa." Hariksen lapsuuskin kuulostaa tavallisen suomalaiselta - käytiin koulua ja kesää vietettiin kesämökillä.

Tataareilla oli oma kansakoulu, jota Hariskin kävi neljä vuotta. "Meillä oli oma äidinkielenopettaja, joka opetti tataarin kieltä, sekä uskonnonopettaja. Sitten meillä oli erikseen suomenkielenopettaja, suomalainen nainen, joka sitten opetti kaikkia aineita mitä sitten olikaan."


IDENTITEETTI

"Se ehkä tarkoittaa sitä, että olet sitten mistä tahansa, niin sinun pitää aina tuntea juuresi, eritoten jos asut vähemmistönä jossain toisessa maassa. Sen jälkeen on helppo mennä eteenpäin. Minun mielestäni, me tataarit olemme aika hyvin sulauduttu Suomeen. Olemme aina pystyneet säilyttämään uskontomme, kielemme ja kulttuurimme, jotka ovat hirveän tärkeitä meidän identiteetille."





IKÄÄNTYMINEN

"Sen, minkä tässä on oppinut on se, että välttämättä ei tarvitse enää juosta pää punaisena joka asian perässä. Ei tarvitse päteä tai näyttää kuinka nokkela tai hyvä on jossain asiassa. On oppinut tuntemaan itsensä, mitä osaa ja mitä ei osaa."

Haris kertoo kysyneensä isoäidiltään Hairullalta, joka eli 90-vuotiaaksi, mikä on hänen salaisuutensa: ”Kysyin mitkä on fiilikset, kun olet tullut parikymppisenä tähän maahan nähnyt maailmansodat, mutta kuitenkin tsempannut näin hyvin. Teki mieli kysyä, mikä se juju on, miten olet tämän tehnyt. Hän tuli sitten ihan lähelle kasvojen eteen. Katsoi suoraan silmiin ja sanoi, tietäisitpä mikä nuori ja villi tyttö tässä vanhassa kehossa asuukaan."


ELÄMÄN TÄRKEÄT ASIAT

"Olen onnellinen, että vaimoni on tataari, koska se tietysti helpottaa erittäin paljon meidän yhteiselämäämme. Kun sinulla on lapsia, niin haluat tämän oman perintösi antaa heille, ja kahdestaan se on paljon helpompaa kuin yksin."

Tulevaisuuden haaveet liittyvät perheeseen ja lapsiin. ”Minun haaveeni on se, että heille käy niin kuin ok elämässä. Että kaikki on kunnossa ja he pääsevät täysikäisyyteen ja aloittavat oman elämänsä. Että he tietävät ketä he ovat. Siitä on sitten helpompi lähteä."


Priima/Hilkka Nevala