Oppikoulun ensimmäisten luokkien kesälomista ei aikanaan selviytynyt ilman koulutehtävää. Oppilaat kokosivat kesän aikana herbaarion eli kuivattujen kasvien kokoelman. Syksyn tullen työn tulos arvosteltiin ja tentittiin.

KASVEISTA TYÖTÄ KOKO KESÄKSI

"Koko kesä piti kirmailla pitkin metsiä ja ojanpientareita keräämässä kukkivassa vaiheessa olevia kasveja", muistelee biologi Leena Luoto. "Meidän koulussa kerättiin ensimmäisen oppikouluvuoden jälkeen 40 kasvia, ja seuraavana vuonna 40 lisää."

Työ ei päättynyt kasvin löytymiseen. Juuret puhdistettiin mullasta, ja koko komeus aseteltiin
sanomalehtien väliin kuivumaan ja prässäytymään. "Ne tytöt, joilla oli veli, olivat onnekkaita, sillä pojat tekivät puukäsitöissä kansallisten ohjeiden mukaan kasviprässin", kertoo Leena Luoto samalla, kun nostaa esiin oman veljensä askaroiman prässin.

Kasviprässi toimii tänään yhtä hyvin kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Kasvi asetellaan prässin kokoiseksi leikattujen sanomalehtipapereiden väliin, kansi päälle, kiristyskapula naruilla paikalleen ja viimeinen varmennus metallispuikoilla.

TARKASTI OHJATTU PROJEKTI

"Kasviprässin avaaminen oli aina jännää, sisältä saattoi löytyä hieno värinsä säilyttänyt kasvi tai jotain ruskeaa ja homeista." Leena Luodon koulussa kasvien kunto vaikutti herbaariosta saatuun arvosteluun, samoin kuin koko kasvion siisteys.

Kasviota varten piti hankkia kirjakaupasta erityinen herbaariomappi, pehmeää paperia, teippiä ja tietolappuset. Lappuihin merkattiin kasvin tieteellinen nimi, heimo, suomalainen nimi, keräyspaikka ja –aika, sekä kerääjän nimi. Virheelliset tiedot opettaja korjasi punakynällä.

"Herbaariotentissä saattoi tulla ongelmia, jos kasvi olikin perheessä 'kierrätetty' eikä itse kerätty. Opettaja piti saada uskomaan, että minähän se siellä kuivan metsän reunassa kävin eikä isoveli."

HERBAARIO OLI VAIVAN VÄÄRTI

"Kasviosta oli työtä, mutta antoi uuden lukutaidon." Leena Luodon mukaan kasvit ovat luonnon aakkoset, ja niiden avulla pystyy lukemaan ympäristöään: "Silloin sain myös kimmokkeen biologin ammattiin, kasvit alkoivat kiinnostaa. Edelleenkin haluan tietää mitä ympäristössäni kasvaa. Surkeaa olisi jos kaikki olisi vain vihreää mömmöä!"

Priima/Tiina Klemettilä