Lohjalaiset Inkeri ja Juhani Seppälä juhlivat kesäkuussa 2008 kruununtimanttihäitä. Tämän upean arvonimen saa 65 vuotta kestäneestä avioliitosta. Mikä on ollut pariskunnan liiton salaisuus?

SOTA-AJAN LIITTO

Inkeri ja Juhani tapasivat toisensa sodan melskeissä. Kirjeenvaihdolla jatkettiin, ja itsenäisyyspäivänä 1942 pari kihlautui. Naimisiin he menivät talvella 1943. Sodan jälkeen alkoi yhteiselämä Lohjalla, ja toinen toistensa tapojen opettelu alkoi todenteolla.

”Kyllähän heti huomasimme kuinka erilaisia olimme - mies on ollut aina hiljainen ja rauhallinen, hyvin kiltti”, toteaa Inkeri. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, ettei pariskunnan suinkaan tarvitse olla saman luonteisia, jotta liitto onnistuu. Tärkeää sen sijaan on osata hyväksyä eroavaisuudet.

ARJEN PYÖRTEISSÄ

Alusta lähtien oli selvää, että Inkeri jäi kolmen lapsen kanssa kotiäidiksi - etenkin, kun perheellä oli siihen taloudellinen mahdollisuus. Inkeri oli täystyöllistetty kotitöiden ja lastenhoidon kanssa. Lisäksi hän huolehti kaikista perheen käytännön asioista, muun muassa rahaliikenteestä. ”Juhani toi palkan ja minä huolehdin, että kaikki tuli maksetuksi ja hoidetuksi”, Inkeri toteaa.

PERHEENÄ JA AVIOPARINA TOIMITTIIN YHDESSÄ

Lasten ollessa pieniä perheellä oli tapana viettää lomat matkustellen yhdessä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Näistä vuosista on jäänyt monet hyvät muistot. ”Sitten kun tuli aika, etteivät lapset enää halunneet mukaan, menimme vaimon kanssa kahden”, kertoo Juhani. Yhdessä tekeminen ja oleminen onkin pariskunnan mielestä vaikuttanut suuresti avioliiton ja perhe-elämän onnistumiseen.

ONNEN AVAIMET?

”Tasa-arvo ja toisen kunnioitus”, toteaa Juhani epäröimättä, kun mietitään neuvoja hyvään liittoon. ”Se, että asioista keskustellaan ja mielipiteitä sovitellaan, annetaan välillä myös periksi”, jatkaa puolestaan Inkeri.

Lasten jo muutettua kotoa Inkeri sai kutsun lautamieheksi. Siinä työssä hän näki usein tilanteita, joissa avioparin eroon oli vaikuttanut puolisoiden loitontuminen yhteisistä riennoista. Inkeri näkee tässä suuren syyn moneen eroon: ”Miksi pariskunnat kulkevat niin paljon erikseen, omissa porukoissaan? miksi he eivät harrasta, matkusta ja juhli enemmän yhdessä? Ei tulisi niitä houkutuksia ja mustasukkaisuutta. Toiselle pitää antaa hänelle kuuluva arvo, kun kerran yhteen on menty."


Priima/Marjo Lundvall