Apteekkari Bengt Mattila on museoinut melkoisen määrän vanhanajan apteekkitavaraa helsinkiläisen Joutsen-Apteekin kellariin. Aarteiden joukosta voi löytää monta lapsuudesta tuttua lääkepakkausta.

HOTAA JA TIPPOJA

”Kyllähän se Hota-pulveri ja Hota-linimentti taitaa olla sellainen, jonka useimmat ensimmäiseksi muistavat. Hota-pulveria veden kera ja linimenttiä ulkoisesti”, arvelee
apteekkari Mattila.

Moni muistaa myös, että jostain kumman syystä kaikista pahimmalta maistuvat eliksiirit olivat tehokkaimpia... Ainakin, jos sitä omaa mummoa oli uskominen. ”Kamferitipat oli isovanhempien ehdoton lääkesuosikki. Pari pisaraa sokeripalaan, ja jo olo koheni”, Mattila muistelee.

Jos kamferitippoja lääketieteellisesti arvioidaan, voidaan sanoa, että niillä oli lievä sydäntä stimuloiva vaikutus. Ei mitään huuhaata siis!

APTEEKKIEN OMAT SEKOITUKSET

Usein apteekeissa tehtiin erilaisia omia linimenttisekoituksia, joille annettiin kansanomaisia nimiä: Viisaan muijan linimentti, Kyrön äijän voide ja niin eteenpäin. Kansanomainen nimi tuntui asiakkaasta erityisen tehokkaalta. Se, mitä Bengt Mattila on jäänyt kaipaamaan entisajan apteekkitoiminnasta, onkin tietynlainen apteekkien oma lääkevalmistus. Oli myös tapana, että kukin apteekki korosti omaa imagoaan
käyttämällä ns. signatuureja, joissa apteekilla oli oma yksilöllinen kuvakkeensa tai leimansa.

NYKYAIKA ON TYLSEMPÄÄ

”Kun 50-luvun lääkkeen nimenä oli 'Kivuton' ei paljoa tarvinnut miettiä, mihin se on tarkoitettu", Mattila nauraa. ”Totta kai lääketeollisuuden kansainvälistyttyä näitä nimiä ei enää voi tällä lailla käyttää, mutta tämäkin on asia, jota vähän kaipaan. Ainakin lääkkeiden nimikkeet voisivat tänäkin päivänä olla hieman yksinkertaisempia”. Tähän mielipiteeseen yhtyvät varmasti monet asiakkaatkin.


Priima/Marjo Lundvall