Helsinkiläinen Heikki Pynnönen on ollut VR:n palveluksessa 36 vuotta, ja viimeiset kymmenen vuotta ovat sujuneet raiteilla matkustajia palvellen. Pynnönen on vanhan kansan konduktööri, jolla juttu luistaa, ja matkustajat saavat apua hankalissakin tilanteissa. Joskus palvelualtis hymy hyytyy, kun pinnareita pitää poistaa junasta.

”Tämä on asiakaspalvelupainotteinen ala. Jos tykkää olla tekemisissä ihmisten kanssa, niin siitä on etua”, Pynnönen tiivistää. Hän aloitti rautatieläisen uran vaunupuuseppänä, mutta Pasilan konepajan lakkauttaminen johti asiakaspalvelusta kiinnostuneen miehen konduktöörivalmennukseen ja raiteiden päälle.

PITKÄ YÖKEIKKA

Pynnösen isännöimä yöjuna on lähdössä Kolariin. Puhe isännöimisestä ei ole katteetonta, koska konduktööri on junan vastuuhenkilö. Lähtö Helsingistä on iltaseitsemältä, ja perillä pitäisi olla aamulla puoli kymmeneltä. Matkustajia ei ole odotettavissa kovin runsaasti, koska kyseessä on kesän ensimmäinen yövuoro Kolariin.

Kun junankuljettaja ja Pynnönen ovat peruuttaneet pitkän vaunurivistön Ilmalan varikolta Helsingin asemalle, varsinainen matka alkaa. Pynnönen puhaltaa pilliin, hyppää kyytiin ja juna lähtee. Hämeenlinnan jälkeen konduktööri on jo valmis luonnehtimaan alkumatkaa. ”Matkustajat ovat erittäin miellyttäviä ja hyvällä tuulella.”

MATKUSTAJA NÄKEE VAIN OSAN TYÖSTÄ

Tavallinen matkustaja mieltää konduktöörin junakäytävällä edestakaisin kulkevaksi lippujen tarkastajaksi, mutta konnari tekee paljon muutakin. Yöjunan tavaravaunuun tulee matka-tavaroita, joita hän järjestää vaunuun ja määrä-asemalla pois. Tällä matkalla mukaan tuli mm. polkupyöriä ja kukkalaatikoita.

Omassa kopissaan konduktööri voi levähtää ja lukea lehtiä, mutta sielläkin on tehtävä töitä. Joskus pitää soittaa korjaajille havaituista vaunuvioista, ja aikataulujen pettäessä on kyseltävä puhelimitse jatkoyhteyksistä. Lippukassakin pitää jossain välissä laskea.

Kopissa on mahdollisuus myös vaihtaa tarpeellisia tietoja kollegan kanssa esimerkiksi matkan aikana myydyistä makuupaikoista. Tällä kerralla Pynnösen kaverina on alkumatkalla Pertti Mäki-Soini. Seinäjoella hän jää pois ja lähtee nukkumaan kotiinsa. ”Tavataan taas matkailun merkeissä”, Pynnönen huutaa perään.

KENKKUJAKIN TILANTEITA TULEE

Pinnarit ovat konduktöörin riesa. Tosin Pynnösen mielestä heitä ei ole kovin paljon. Pinnarit tarjoavat liputtomuuteensa vaikka minkälaisia selityksiä. ”Muuan kuukausilipun haltijaksi ilmoittautunut väitti, että hänen lippunsa oli jäänyt vessaan”.

Kerran junan eteisessä seisoi pikkutyttö, joka kertoi Pynnöselle liputtoman äitinsä olevan vessassa. Pynnönen jäi odottelemaan, ja kun äiti tuli vessasta, konduktööri totesi tyttären paljastaneen äitinsä vilpin. Niin äiti ja tytär joutuivat jäämään seuraavalla asemalla pois, kun lippurahaa ei löytynyt. ”Harmitti sitten jälkeenpäin, että joutuikohan pikkutyttö kärsimään totuuden puhumisesta". Huumeidenkäyttäjät ovat arvaamattomia matkustajia. Kerran Pynnöstä on uhattu aseella, mutta konnari selvisi säikähdyksellä.

MAISEMAT VAIHTUVAT

Pynnösen mielestä konduktöörin työn parhaita puolia ovat fiksut matkustajat ja hyvät työkaverit. Hän pitää myös junan ikkunoista avautuvista näkymistä. ”Monella johtajalla on maisemakonttori, mutta meillä on vaihtuva maisema.”

Kolarin junassa näkösälle tarjoutuvat alkukesän maisemat ovatkin upeita. Pohjanmaan lakeudet ovat saaneet yöksi katokseen tummankuultavat pilvet, joita reunustaa kirkas taivaanranta. Monelta matkustajalta nämä kesäyön komeudet jäävät kokematta, koska he nukkuvat. Juna soljuu hiljalleen kohti pohjoista ja pysähtyy usein odottelemaan kohtaamisia toisten öisten junien kanssa. Ouluun juna saapuu viiden aikoihin. Matkustajat ulkoiluttavat koiriaan.

PERILLÄ PÄIVÄUNET

Työnsä huonoina puolina Pynnönen pitää sitä, että työtahti on kova, ja joissakin junissa matkustajille jää vähän aikaa. Nyt ei ollut tätä ongelmaa, koska matkustajia oli verrattain vähän. Juna saapuu Kolariin aamulla aikataulun mukaisesti, ja matkustajat alkavat purkautua vaunuista viileään aamuun. Pynnönen tarkastaa vielä vaunut ja varmistaa että kaikki matkustajat ovat heränneet.

Tarkastuskierroksen jälkeen konduktööri saa lähteä päiväunille aseman tuntumassa sijaitsevaan majapaikkaan. ”Sen jälkeen syön poronkäristystä ja sitten onkin uusi reissu kohti Helsinkiä illalla.”


Priima/Mikko Määttälä