Sentraalisantrat olivat aikoinaan tärkeä osa sähköistä tiedonkulkua. He hoitivat käsivälitteisiä puhelinkeskuksia, joita oli melkeinpä joka pitäjässä.
Pienillä paikkakunnilla puhelinkeskukset asennettiin keskusta hoitaneiden koteihin kammarin nurkkaan. Keskuskaappiin tulivat alueen kaikki puhelut, ja keskuksen hoitaja eli sentraalisantra välitti puhelut edelleen tilaajan toivomaan numeroon. Joskus tilaus eteni hyvin hitaasti, ja tilaaja joutui odottamaan tuntikausiakin puheyhteyden syntymistä.
Tyyne Kammonen hoiti miehensä kanssa Virroilla Koron keskusta. "Koro - yhdistän, kiitos" Tyyne vastasi kammarissaan tuhansia kertoja. Virroilla sentraalisantraa kutsuttiin sentraalisannaksi.
VÄLITYS OLI KOKOPÄIVÄTYÖTÄ
Tyyne piipahti viime kesänä naapuripitäjässä Ruovedellä Pohjois-Hämeen Puhelin Oy:n konttorilla katsomassa keskuskoppia, jollaista hän hoiti useiden vuosikymmenien ajan. Hän istahti hetkeksi vanhan keskuskopin ääreen ja alkoi luetella taulussa olevien numeroiden omistajia. Numeroiden haltijat olivat vielä hyvin muistissa.
Tyyne Kammonen muistelee, että sentraalisannan työ oli tarkoitettu sivutoimeksi, mutta päätoimiseksi se muotoutui. Keskuskaappi pärisi, aukeavat läpät helisivät, ja keskuksenhoitaja oli jatkuvasti naulittu keskukseeen. ”Se kaappi oli monesti taikinassakin, kun leivoin välillä.”
Puhelujen välittämisen lisäksi hoitajan täytyi pitää kirjanpitoa puheluista. Puhelujen kestot merkittiin pieniin lappusiin, joiden perusteella tilaaja maksoi puhelinlaskunsa.
KYLÄN KESKIPISTE JA TIETOPALVELU?
Keskukseen tuli paljon puheluja, joita nykyään luonnehdittaisiin turhiksi soitoiksi. Kun paloauto pyyhälsi kylätietä pitkin, keskukseen alkoi tulla kyselyjä palopaikasta. Keinosiementäjille piti neuvoa ajoreitti oikealle maatilalle. Kyläläiset kyselivät linja-autojen aikatauluja, ja sähkökatkosten syytkin keskuksen hoitajan olisi pitänyt kyetä selittämään.
Yleinen käsitys ja ilkeilyn aihe oli, että sentraalisantrat kuuntelivat puheluja ja tiesivät näin koko seutukunnan asiat. ”Ei minun tarvinnut kuunnella. Minua ei kiinnostanut, eikä siinä ollut aikaa kuunnella”, Tyyne Kammonen vakuuttaa.
Koron keskus automatisoitiin 1963 ja Tyynen työt sentraalisantrana loppuivat. ”Oli hiljaista, kun keskus ei pärissyt.”
Priima/Mikko Määttälä