Hyviä kavereita, koira, paljon eväitä ja jännittäviä seikkailuja. Rosvot kiinni linnoissa, saarilla ja luolastoissa. Kyllä Viisikko oli maailman paras kirjasarja ala-asteikäisenä.

Juna puuskutti paikalle. Kolme paria käsiä vilkutti innokkaasti eräästä ikkunasta ja Pauli kiljui ilosta: "Leo, Dick, Anne, vihdoinkin!"

Riitta Nykänen on ollut Viisikko-fani jo vuosikymmenien ajan: ”Noin ne aina alkoivat, Viisikko pääsi lomalle ja seikkailut odottivat”.


PAKKO LUKEA KOKO SARJA

”Kirjastoauto tuli tiistaisin kello viisi meidän tiehaaraan, ja jännityksellä odotettiin onko toivottu Viisikko mukana”, Riitta muistelee. Kaikki 21 oli saatava, mutta järjestyksellä ei oikeastaan ollut väliä. ”Kunhan jonkun Viisikon sai.”

Yksi Riitan mukavimmista lapsuusmuistoista liittyy Viisikoiden lukemiseen. ”Keräsin puutarhasta kaikki herkut, porkkanat, herneet ja marjat, ja lähdin latoon lukemaan. Heinien päälle levitetyllä viltillä söin Viisikko-tyyliin ja luin.”

Sateen ropina heinäladon peltikattoa vasten viimeisteli tunnelman, ja apuvoimia huhuileva äiti sai hakea tarvitsemansa itse.

EVÄITÄ!

Ensin avattiin säilykelihatölkki ja voideltiin paksuja voileipiä. Sitten avattiin ananastölkki ja syötiin mehukkaat makeat viipaleet suoraan tölkistä. Tämän jälkeen tuntui kuitenkin olevan vielä vähän nälkä ja siksi avattiin pari rasiaa sardiineita, jotka syötiin keksien kanssa. Se oli tukeva ateria.

”Kun Viisikoita luki enemmän, huomasi ruuan merkittävän osuuden kirjoissa. Isosiskot vitsailivatkin asiasta, ja kyselivät, että mitäs niillä tänään on eväänä.” Viisikon ruuat kuulostivat aina herkullisilta, tosin osa oli Riitalle tuntemattomia: ”Mitään käsitystä ei ollut esimerkiksi papumuhennoksesta ja rusinavanukkaasta.”

PARASTA LAPSENA

Viisikon sankarit eivät tehoa aikuiseen lukijaan samoin kuin lapsena. ”Aika pateettisia hahmojahan ne ovat, mutta ei heistä voi olla pitämättäkään...” Riitta kertoo aikuisen näkevän liian hyvin kirjojen toistuvan tarinakaavan, tyttöjen vähättelyn ja vanhanaikaisen suhtautumisen kaikkeen uuteen. ”Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos tyttäreni haluaa ryhtyä Viisikoille.”

Lapsuusmuistojen virkistystä haluava löytää Viisikoita jälleen kirjastoista, sillä kirjoista on otettu vastikään uusintapainos alkuperäiskansikuvilla.

”Huomenna teillä on tietysti vielä jännittävä päivä kun poliisi vie teidät isolla veneellä takaisin saarelle ja te saatte näyttää heille vanhan kaivon, aarrekammion ja salakäytävän ja kaiken. Te olette paikalla, kun kaikki saarella asujat saarretaan ja te katsotte, miten he laahustavat vankeina poliisiveneeseen vieläkin ällistyneinä siitä, että viisikko vei heistä voiton."


Priima/Tiina Klemettilä