Suomen sodan 1808 tykkimiehet antautuvat täysillä historian harrastukselleen. Heille ei riitä kirjoihin syventyminen eikä päivämäärien ja merkkihenkilöiden muisteleminen, vaan he haluavat eläytyä historiaan toiminnalla,
josta ulkopuolisetkin voivat päästä osallisiksi.

”Kauhajoella käytiin Suomen sodan aikana jopa kuusi taistelua, ja olisi ihme, jos tänne ei olisi perustettu tällaista yhdistystä”, sanoo Suomen sodan 1808 tykkimiehet –yhdistyksen perustajajäsen Aatos Suvanto.

Yhdistys aloitti toimintansa 13 vuotta sitten, ja tällä hetkellä siinä on nelisenkymmentä jäsentä. Aatos Suvannolle tykkimiesharrastus sopii hyvin, koska hän on työskennellyt ammattisotilaana armeijan palveluksessa.


TYKIT JA ASUT OMALTA AJALTA

Tykkimiehet on tilattu esiintymään tykkeineen Kuortaneen Ruonaan, jossa järjestetään Suomen sodan taisteluihin liittyvä juhlatilaisuus. Juhlan aikaan elokuun loppupuolella on kulunut 200 vuotta kuuluisasta Ruonan taistelusta. Seremonioiden on määrä huipentua sotanäytökseen, jossa tykit paukkuvat ja ruuti haisee.

Tykkimiehet matkustavat Ruonaan bussilla, jonka perässä ajaa tykkejä kuljettava auto. Tykit ovat kopioita Suomen sodan aikaisista tykeistä.

Ryhmä osti ensimmäiset sotilasunsa Suomen sodan aikaisen vihollisen puolelta. Pietarin teatteritarviketehdas valmisti asusteet tehtaalla olleiden mallien mukaan. ”Heillä oli hyvät ja perusteelliset tiedot Kuninkaallisen Suomen tykistörykmentin asusteista vuodelta 1794", Suvanto kertoo. Käsitys sotilasasuista on muuttunut vuosisatojen saatossa. Nykyään sotilasasujen pitää mukautua maastoon, jotta vihollinen ei havaitsisi sotilaita. Suomen sodan aikana asujen piti olla näyttäviä, jotta vihollinen hätkähtäisi vastapuolen miesten asuja. Niinpä entisaikojen asut ovat komeita ja värikkäitä.





SAVUA JA PAUKETTA

Kahdeksantoistamiehinen tykkimiesosasto aseineen on asemoitunut paikoilleen, ja taistelunäytös voi alkaa. Näytöstä ohjaava Aulis Suvanto on värvännyt mukaan myös venäläisiä sotilaita esittäviä nuorukaisia ja ratsastajia. Ratsastajat muistuttavat, että tykkejä ei saa paukutella ennen kuin arkailevat hevoset on viety riittävän syrjään.

Näytös alkaa Suomen sodan aikaisessa paikassa mäen nyppylän ja tien välisessä maastossa. Kaksi sataa vuottaa sitten siellä taisteli 3 200 Ruotsi-Suomen armeijan ja 2 500 Venäjän armeijan sotilasta. Nyt tantereella on selvästi vähemmän miehiä.

Esityksen aluksi sotilaat osallistuvat lyhyeen hartauteen nuoren papin johdolla. Joku huomauttaa, että estraadilla on ihan oikea pappi. Sitten seuraa erilaisia harjoituksia ja taisteluun tähtääviä toimia. Lopulta tykit alkavat paukkua. Ilmaan kohoaa savupilviä. Jotkut katsojista nostavat suojaimet korvilleen.

Koko esitys kestää vajaan tunnin. Loppuhuipennus tykkeineen vie noin kymmenen minuuttia. Näytöksen jälkeen taistelutantereella makaa muutamia miehiä esittämässä kaatuneita ja haavoittuneita. Oikeassa Ruonan taistelussa menetykset olivat molemmilla puolilla suuret. Ruotsi-Suomen armeijasta kuoli 680 miestä, ja venäläisten tappiot olivat vielä suuremmat.

Esityksen päättyessä yleisö antaa aplodit. Tykkimiehet alkavat koota tykkejään ja muuta rekvisiittaa kotimatkaa varten.





ELÄVÄÄ HISTORIAA

”Meillä on pari kertaa kesässä tällaisia isompia tapahtumia ja sitten useita pienempiä”, Aatos Suvanto kertoo. Ryhmä on tehnyt ulkomaanmatkojakin kansainvälisiin tapahtumiin, joissa Napoleonin sotien harrastajia kokoontuu yhteisiin taistelunäytöksiin.

Mikä saa aikuiset miehet näyttelemään entisaikojen sotatapahtumia? ”Siitä on aika mukava tehdä elävää historiaa”, Aulis Suvanto vastaa sotilaallisen ytimekkäästi. Heikki Pere lainaa historianopettajansa viisautta: ”Ihminen, joka ei tunne menneisyyttään, ei ymmärrä nykyisyyttä eikä arvaa tulevaisuutta."


Priima/Mikko Määttälä