Keskiajalla hyvästä miekkamiehestä kasvoi kymmenessä vuodessa ratsastava ritari. Mutta jos nuorukainen osasi ratsastaa ja hallita hevosta, niin hänestä kehittyi vuodessa taitava ritari.
Iiro Vanamo on harrastanut perinteistä ratsastusta kymmenisen vuotta. Mikä loistava ritaripohja! "Muutin Kemiöön, ja täällä ratsastuspiirit ovat aika pienet. Huhu kiiri minulle nopeasti, että täällä naapurikunnassa Rohan talleilla voi harrastaa erilaista ratsastusta. Jaakko Nuotio soitti minulle pari vuotta sitten. Tulin käymään ja innostuin kovasti. Aloimme heti harjoitella."
Vauhti, historiallisuus, miekat, jouset ja erikoisuuden tavoittelu innostavat Iiroa keskiajan ratsastuksessa. Mieluisin ritariharjoitus on jousiammunta ratsailta, haasteellisin peitsitaistelu. "Kädessä on pitkä, kahdeksan kiloa painava peitsi, ja toisella kädellä pitää hallita hevosta. Hevonen pitää saada oikealla vauhdilla oikeaan suuntaan. Sitten vielä peitsellä pitää osua turvallisesti vastustajaan." Näin Iiro tiivistää haasteen.
Kentältä kuuluu "jihaa" ja "huhuuuu", kun jousi osuu olkipukkiin tai miekka lävistää renkaan. Kivalta näyttää, mutta ei kuitenkaan nosta naistoimittajan adrenaliinitasoa. Jotenkin miehekästä puuhaa.
TURNAJAISNÄYTÖKSET
Kesät ritarit kiertävät erilaisissa keskiajan tapahtumissa ja esiintyvät turnajaisnäytöksissä.
"Muutaman päivän tapahtumissa elämme keskiajan vaatteissa, syömme sille ajalle tyypillistä ruokaa. Asumme leirissä, burgundilaisessa teltassa", kertoo Rohan tallien omistaja ja hevosten kouluttaja Jaakko Nuotio. "Se on kuin pieni keskiaikainen kylä, siellä on esimerkiksi keskiajan seppiä", lisää Jaakon vaimo, tallien toinen omistaja ja kouluttaja Anu Nuotio.
Näytöksiin on rakennettu tarina, ja kullakin ritarilla oma roolinsa siinä. Henkilöhahmot tulevat kuningas Arturin pyöreän pöydän ritareilta.
"Olen sir Owen. Neljästä ritareista vanhin ja lempein", kertoo Iiro. Jaakko on sir Balin, mahtipontinen kiiltokuvaritari. Näytöksissä usein kysytään, onko Anu se pulassa oleva neito. Ei ole, vaan parrakas ritari, joka taistelee neidon kunnian puolesta. Hän on äkeä, sarmatialainen sir Bors.
Ritarit hyppäävät ihmeen ketterästi ratsaille reilu parikymmentä kiloa painavissa haarniskoissaan, ja aloittavat harjoittelun. Keskiajan turnajaisissa vastustaja yritettiin pudottaa ratsailta. Tällöin ritari voitti heti ja sai hävinneen haarniskan. Haarniskat oli kuitenkin tarkoin tehty mittojen mukaan eivätkä sopineet muille, joten hävinnyt ritari osti omansa takaisin voittajalta. Näin turnajaiset voittanut ritari tienasi rahaa. Ja kiersi taas turnajaisia ympäri Eurooppaa.
Turnajaisissa tulee mustelmia ja ruhjeita, kun peitset osuvat haarniskassa oleviin aukkoihin tai jos ritari putoaa ratsailta. Istuma-asento tosin on melko syvä, ja satulassa on sekä edessä että takana tuet, joten kovin helposti ratsailta ei putoa. Kemiön ritarit kertovat, että turnajaiset olivat melko vaarattomia keskiajalla.
Yksi iso riski oli kuitenkin jo silloin olemassa, ja on yhä. Jos peitsi osuu vastustajaan siten, että se säleityy iskussa, säle saattaa mennä kypärän silmikosta sisään. Näin ikävä onnettomuus sattui ruotsalaiselle ritarille vuosi sitten.
MIELETÖN VOIMA
Anun ja Jaakon keskiaikainnostus alkoi hevosten kouluttamisesta. Erityisesti kiinnosti, miten hevosia on koulutettu ja mihin niitä on käytetty keskiajan taisteluissa. "Keskiaika on yllättävän lähellä, ja siltä ajalta on olemassa paljon faktaa", Jaakko tuumaa.
Turnajaisnäytöksissä vauhti on huima: ritarit ratsastavat toisiaan kohti 80 kilometrin tuntivauhdilla. Ritarien lisäksi myös hevoset nauttivat erityisesti peitsitaistelusta - siitä, että ne ratsastavat toisiaan vastaan.
Ja näin ritarit lopulta hehkuttavat ja kiteyttävät turnajaisfiiliksiään: "Ajattele itsesi kypärän sisälle, jossa on vain pienet silmänreiät. Näet sieltä vastustajan. Kypärän sisällä kuulet vain oman hengityksen. Sitten peitsi nousee pystyyn lähtömerkiksi. Kylmät väreet käyvät läpi koko kehon. Sieltä löytyy ihan mieletön voima. Tässä on jännitystä ja tulee valtavasti adrenaliinia. Tuntuu hyvältä!"
Priima/Sari Soininen