Kunnon perheenäiti ja hyvä vaimo pitää kodin siistinä lapsia ja miestä varten. Vaikka nainen kävisi kodin ulkopuolella töissä, on puhdas koti sekä velvollisuus että ylpeyden aihe.

”Kyllä naista arvostettiin siisteyden mukaan”, toteaa pitkän uran kotitalousopettajana ja kotitalousoppikirjojen tekijänä tehnyt Marketta Levanto. ”Jos naapurissa siivottiin, piti meilläkin siivota, ja ikkunat pestä, jos naapurissa pestiin. Siivoaminen oli huomattavasti tärkeämpää kuin nykyään, jolloin saatetaan jopa lehdissä kerskua sillä, että meillä ei ole siivottu.”


LAUANTAI OLI SIIVOUSPÄIVÄ

”Minun äitini oli virkamies, joten hän pääsi lauantaina töistä jo kahden aikaan. Ja sitten alkoi tämä siivous.” Marketta Levannon mukaan kunnon viikkosiivoukseen kuului aina lattian hoito. Lakaisu, pesu ja säännöllisesti myös vahan poisto ja uusi vahaus. Pitkävartisia harjoja ei ollut, vaan lattialla kontattiin.

Siivoaminen ei ollut mikään pikainen toimitus. ”Kyllä mulla semmonen mielikuva on, että nuorten iltajuoksuihin tuli aina kiire. Monta kertaa oli myöhästyttävä tilaisuuksista, kun taas piti tampata ne matot.”

Marketta Levannon lapsuudessa kuutisenkymmentä vuotta sitten puhdistusaineina olivat saippua, suopa, sooda ja lipeäkivi. Synteettiset hoito- ja puhdistusaineet tulivat käyttöön vähitellen.

Yhä tuotannossa oleva Sampo-pulveri on monelle muistoista tuttu. ”Vanhasta lakanasta revittiin pala ja kostutettiin. Sitten märkään kohtaan Sampo-pulveria ja hankausta, kunnes metalli kiilsi.”





NAISTEN TYÖTÄ

”En muista tuttujen perheiden kohdalla yhtään miestä, joka olisi siivoamisesta puhunut tai sitä tehnyt. Se ei kuulunut miesten töihin ollenkaan, vaan oli äidin tehtävä.”

Marketta Levanto pyrki koko uransa ajan levittämään siivoustietoa kouluissa, ja totta kai myös pojille. ”Tasa-arvon ja peruskoulun myötä ymmärrettiin, että mieskin voi viedä matot pihalle ja tampata ne. Mutta muuta mies ei edelleenkään tehnyt. Vasta 1900-luvun lopulla mies huomasi, että hänkin voi siivota.”


Priima/Tiina Klemettilä