Mies, missä kunnossa lihaksesi ovat? Toivottavasti hyvässä, sillä kyse on isommasta asiasta kuin pelkästä pullistelusta. Lihaskunto on sanapari, joka tuntuu nykyään olevan kaikkien huulilla.

Lihaskunnolla tarkoitetaan elimistön kykyä tuottaa voimaa nivelille ja raajoille niin, että elimistö pystyy taloudellisesti toimimaan arkisissa tilanteissa. Se on terveytemme ja toimintakykymme kannalta hyvin ratkaisevassa roolissa. Eikä vain sitä - lihaskunnon on huomattu olevan myös monien kansantautien taustalla.

"Esimerkiksi tyypin 2 diabetestä pidetään tällä hetkellä lihasten käyttämättömyyssairautena", sanoo kansanterveystieteen dosentti, ylilääkäri Jari Parkkari UKK-instituutista. "Kun lihasmassa vähenee myös energiantarve vähenee ja elimistöön kertyy lisää painoa ja tätä kautta elimistön sokeritasapaino järkkyy."

Lihaskunnon aleneminen näkyy ensimmäiseksi vyötäröllä. Lihasmassan menettämisen myötä alkaa keskivartalo saada uusia, muhkeampia muotoja. Vasta vähän myöhemmin alkavat ongelmat tavallisissa arkitoimissa, portaissa, pyöräillessä ja hyötyliikkumisessa.





TURKULAINEN AARNEN TALLI

Aarnen talli täyttää Kupittaan hallin joka keskiviikkoaamu. Jäseniä on kuusi sataa. Priiman kuvauspäivänä hallissa soutaa, kävelee, juoksee ja venyttelee 411 keltamustiin verkkareihin pukeutunutta miestä. Näky on kuin ampiaispesästä.

"Aarnen talli on kuntoiluporukka, joka toimii vapaaehtoisvoimin ja vertaisvetäjien johdolla", kertoo tallimestari Erkki Koskinen. "Talli syntyi 1972, kun nyt jo edesmennyt turkulainen urheilumies Aarne Haahtela toi tänne Kupittaan halliin oman hölkkäporukkansa."

Halli alkaa täyttyä jo kahdeksan jälkeen. Moni tallilainen aloittaa kuntosalilta. Omaehtoista treeniä ja miehistä juoruilua harrastetaan kymmeneen saakka, jolloin alkaa johdettu kuntoilu. Oman lihaskuntonsa Erkki Koskinen arvioi kohtalaiseksi. Kaksi mökkiä ja siihen liittyvät puhdetyöt teettävät lihaksilla mukavasti töitä. Aarnen tallin esimerkin soisi leviävän ympäri Suomen. Laulu, jonka mukaan miehet olivat ennen rautaa ja laivat puuta, alkaa olla valitettavan totta.





KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ

Ei koskaan liian myöhästyä huolehtia lihaskunnostaan. "On havaittu, että lihaskuntoa voidaan pitää yllä varsin myöhäiselle iälle eli ihan satavuotiaaksi saakka", korostaa Jari Parkkari.

Se, minkälainen liikunta on hyvää lihaksille, riippuu liikkujan kunnon lähtötilanteesta. Jos on ollut pitkään liikkumaton, lihaskunnon ylläpitämiseksi riittää vähäinenkin liikunta, kävely tai pyöräily. Jos lähtötilanne on parempi, joutuu jo käymään kuntosalilla.
Mukavaa kuultavaa perheen naisille tulee tässä: "Aina kun tekee jotain pientäkin työtä, vaikka imuroi niin lihakset saavat harjoitusta". Ylilääkärin viesti kannattaa mitä pikimmin toimittaa perille myös perheen miehille.


Priima/Regina Rask