Mitä tekee ja miettii teatterin järjestäjä? Yleisön nauttiessa Rebekka-musikaalista Priima seurasi järjestäjä Petri Palon työtä Helsingin kaupunginteatterin Suuren näyttämön kulisseissa.

”Kaiketi ihmiset tajuavat, että kyllä siellä täytyy olla kampaamo-osastoa ja maskiosastoa ja jonkun täytyy ajaa valoa ja ääniä, mutta en tiedä hoksaavatko kaikki mitä täällä kulisseissa tapahtuu”, hymähtää järjestäjä Petri Palo.

Näytöksen alkuun on noin tunti. Lavalla näyttelijät availevat ääntään, Palo selailee vielä muistin virkistämiseksi muistiinpanojaan ja toivoo, että kaikki laitteet pysyisivät kunnossa. ”Haavereiden sattuessa täytyy vain improvisoida. Yksi järjestäjän tehtävä on reagoida tilanteisiin mahdollisimman nopeasti.”

Kaikkeahan voi aina sattua. Petri muistelee näytelmää Katto-Kassinen, jossa Kassisen lentolaite meni ja hajosi kesken näytöksen. Sitten lavalla olikin äkkiä järjestäjä Palo, joka kertoi lapsille että Kassisen lentolaitetta huolletaan hetken aikaa. Samaan aikaan Katto-Kassinen roikkui kuudessa metrissä pystymättä tekemään mitään.


SIVUSSA, MUTTA TAPAHTUMIEN KESKIÖSSÄ

Aina eivät näyttelijät onneksi jää katonrajaan roikkumaan. Jos kaikki menee hyvin, järjestäjän tehtävät ovat olennaisen tärkeitä, mutta vähemmän dramaattisia. Järjestäjä vahtii, että kaikki on kunnossa ja että kaikki ovat tulleet ajoissa töihin. Järjestäjä myös käynnistää esitykset ottamalla yleisön sisään. Kontolla on myös antaa lähtöiskut, valot ja äänet ja varmistaa, että näyttelijät ovat tilanteen tasalla. Esityksen aikana järjestäjä iskuttaa tekniikkaa kaikkine vaihtoineen. ”Nämä asiat tulevat kantapään kautta, koulutusta alalle ei vielä ole, niin kuin ei ole teatteritekniikallekaan”, sanoo Petri Palo.





TEATTERISUVUN VESA

Teatterin kulissit ovat taianomainen paikka. Hämärässä erottuu vanhanaikainen auto - tarpeistonhoitaja kiikuttaa tarjoilupöydälle laseja, joissa näyttäisi olevan konjakkia. Juoma on osa illuusiota; itse asiassa aromilaseissa on omenamehua.

Petrin työpiste sijaitsee sivukulisseissa, siitä hänellä on hyvä näkyvyys lavan tapahtumiin. Kun esitys alkaa hän näyttää keskittyvän kymmeneen asiaan yhtä aikaa, unohtamatta antaa omalla jalallaan rytmiä mukaansatempaavalle musiikille.

”Kyllä näyttelijän työkin tietysti joskus on kiinnostanut”, kertoo teatterisuvun vesa Petri Palo, jonka isoisä Tauno ei esittelyjä kaivanne. ”Jonkun verran olen pienestä pitäen avustanut eri näytelmissä. Kun olisi pitänyt lähteä teatterikouluun, perhettä oli jo kertynyt sen verran, että opiskelut jäivät taka-alalle. Kyllä tässäkin hommassa sitä teatterin maailmaa saa kokea ihan riittävästi.”


YHTÄ SUURTA PERHETTÄ

Näyttelijät säntäilevät lavan ja kulissien väliä, vaatteita vaihdetaan, musiikki vaihtuu temposta toiseen. Petri puhuu tuon tuosta radiopuhelimeen, iskuttaa vaihtoja. Niin kauan kuin yleisö on autuaan tietämätön kulisseissa tapahtuvasta kuhinasta, kaikki on kunnossa.
”Tämä on hieno maailma”, sanoo Petri ja jatkaa: ”Puhallamme yhteen hiileen.”


Priima/Regina Rask