Suomi on maailman soisin maa. Kolmannes koko alueestamme on suota – korpea, rämettä, nevaa loputtomina yhdistelminä. Suomalaiset ovat suomaalaisia. Painutaan siis suolle!

Suomalaiset ovat aina osanneet elää soiden kanssa. On ollut pakko. Mutta outo veden ja maan yhdistelmä on myös tarjonnut apuaan niille, jotka ovat osanneet sitä etsiä.

ANTELIAS SUO

Avoimella suolla esi-isämme onnistuivat hiihtämään hirven kiinni kevättalven kantavien hankien aikaan. Loppukevään ruokapulaan auttoivat suolla pesivien lintujen munat, ja talven keripukki pysyi loitolla hilloja ja karpaloita syömällä.

”Muissa kielissä karpaloa kutsutaan kurjenmarjaksi, linnunruuaksi”, kertoo suometsätieteen professori Harri Vasander Helsingin yliopistosta. ”Suomessa nimi tulee sen mukaan, miltä marja ihmisen suussa maistuu.”

Suota on myös kuivattu niityiksi ja metsän kasvatukseen, ja turve on energian lähde. Nykyään suo voi olla matkailukohde tai terveystuotteiden raaka-aine, turvekylvyistä hammastahnan valmistukseen.

SUO ON ELÄVÄ ARKISTO

Pirkanmaan suurin suoerämaa Siikaneva on noin 10 000 vuotta vanha. Rahkasammal on kerryttänyt turvetta sen syvänteisiin vajaan millin vuosivauhtia, ja nyt paksuimmissa kohdissa on seitsemän metriä luonnon arkistoa.

”Turpeen sisällä, hapettomissa oloissa, säilyy koko ympäristön historia. Siellä on siitepölyä, kasvijäännöksiä, ilmastonmuutokset ja koko ihmisen kemikalisoitumisen tarina tallessa”. Professori Vasanderin mukaan pienetkin muutokset näkyvät: ”Neuvostoliitossa yritettiin muutamana vuonna viljellä maissia, huonolla menestyksellä, mutta maissin siitepölyä löytyy turpeesta yhä.”


SUOMALAINEN LUONTEENLAATU

”Poika suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön, se on Kalevalaa,” Harri Vasander toteaa. ”Kyllä mä luulen, että suot ovat vaikuttaneet suomalaiseen mentaliteettiin. Suotarinoita on kerrottu aina.”

Niinpä Väinö Linnan ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi” on suomalaisille yhtä tuttu kuin Raamatun ensimmäiset sanat. Jokainen Edwin Laineen Tuntematon sotilas –elokuvan nähnyt muistaa suohon haudattavat vainajat, ja suossa kuntoaan hiova Mika Myllylä on nykyajan yhteistä suomuistikuvastoa.

Ja suo on suomaalaiselle kaunis. Suoprofessori kehottaa painumaan suolle juuri nyt: ”Metsissähän ei ole mitään erityistä katsottavaa. Mutta suolla tulee tähän aikaan vuodesta esiin ruskean ja punaisen sävyt, kellertävä ja kalvakka.”


Priima/ Tiina Klemettilä

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätietoja suosta tarjoaa muun muassa:
Suoseura ry. www.suoseura.fi

Tänä vuonna ilmestynyttä soista luettavaa ovat muun muassa:
Suomi - Suomaa. Soiden ja turpeiden tutkimus sekä kestävä käyttö
(Korhonen, R., Korpela, L. & Sarkkola, S. (toim.). Suoseura ry, Maahenki Oy, Helsinki)

Siikaneva – Pirkanmaan laajin suoerämaa
(Silvan, N., Saarinen, M., Sarkkola, S., Päivänen, J. & Vasander, H. 2008. Vammalan Kirjapaino Oy, Metla.)