Hämeenlinnalainen Jouko Ahola tuli kuuluisuudeksi voittaessaan vuonna 1997 ensimmäisen kerran maailman vahvimman miehen tittelin tai viimeistään silloin, kun maailmankuulu elokuvaohjaaja Verner Herzog valitsi hänet elokuvansa pääosaan.


VOITTAJA, MUTTA EI PAKKOVOITTAJA

”Kyllähän voittaminen on kivaa”, sanoo kaksinkertainen maailmanmestari, mutta täsmentää, että hänellä ei ole koskaan ollut pakonomaista tarvetta voittaa. Jouko kertoo, että vuoden 1999 Maltalla käytyihin kisoihin hän lähti voittamaan, mutta myös tietäen, että ne olisivat hänen viimeisensä. ”Jo ennen kisoja olin päättänyt, että lopetan ja tarkoituksena oli jatkaa kirvesmiehen hommia Hämeenlinnassa”, hän kertoilee, eikä olisi osannut kuvitella, että kymmenen vuoden kuluessa hän olisi esiintynyt jo kuudessa täyspitkässä elokuvassa.





UMMIKKONA LEFFAAN

Jouko kertoo, että hän ei ole koskaan pitänyt esiintymisestä. Hän jopa lintsasi koulussa, jos joutui pitämään esitelmän, eikä elokuvan tekemisestäkään ollut miehellä mitään käsitystä ennen ensimmäistä filmauskeikkaa.

Kovimmaksi haasteekseen hän mainitsee juuri esiintymisen kameroiden takana olevalle porukalle. ”Varmaan se jännittäminen, että ei mokaisi ja mitä nuo muut ajattelevat. Se oli varmaan se kaikkein kovin juttu”, hän sanoo ja jatkaa: ”Tässä viimeisessä elokuvassa iso haaste oli itsensä lihottaminen seitsemän kiloa”.


ONNEN OTTOPOIKA

”Olenhan mä ollut onnekas”, myöntää Ahola, mutta muistuttaa, että voimamieskisojen voitot eivät kuitenkaan olleet vain onnesta kiinni. ”Kyllä mä tein valtavasti työtä, mutta ilman vuoden -97 voittoa en olisi päässyt Vernerin elokuvaan, että siinä mielessä olen kyllä onnen ottopoika.”

Juuri noista kisoista hänet keksittiin Puolan juutalaisesta painonnostajasta kertovaan elokuvaan Invincible - Voittamaton, joka ilmestyi vuonna 2001. Sen jälkeen elokuvarooleja on tullut useita: Kingdom of Heaven kuvattiin vuonna 2005, samana vuonna Ahola esiintyi myös ruotsalaisessa elokuvassa Seven millionaires. Vuonna 2007 kuvattiin suomalaisohjauksessa Stone’s war, joka tosin on vielä nyt keväällä 2009 ilmestymättä samoin kuin Bad day to go fishing ja Dark lands.


OLLU JOSKUS

Melkoisista meriiteistään huolimatta Ahola ei koe itseään mitenkään julkkikseksi. Hän kertoo esimerkin, kuinka kävellessään parin kaverinsa kanssa Hämeenlinnan kävelykatu Reskalla oli muutama ukko istunut penkillä. Näistä eräs oli huomannut Aholana ja huomauttanut muilla maailman vahvimman miehen tulevan. ”Yksi ukoista kääntyi katsomaan minua ja tuhahti, et ollu joskus, hymyilee Ahola. Tapauksesta hän sai ehkä loppuelämäkseen lempinimen ”Ollu joskus”.





MIKÄÄN EI VEDÄ VERTOJA TIMPURILLE

Bad day to go fishing –filmiä kuvattiin talvisessa Uruguyaissa. Joukon mukaan kolmen kuukauden mittainen kuvausmatka oli pitkä. ”Kaksi kuukautta meni kyllä ihan mukavasti, mutta sitten alkoi tuntua, että kunhan vain pääsisi kotiin ja raksalle”, sanoo voimamies. Jouko itse pitää itseään ennen kaikkea kirvesmiehenä. ”Kyllä se on se, mitä olen aina halunnut tehdä. Parasta on, kun saan timprata saunoja, keksiä itse uusia ratkaisuja”.

”Tämä on se, mihin kuitenkin aina palaan, tämä on pysyvää”, päättää Ahola.


Priima/Esa Viherä