Taas olemme laman kynnyksellä, ja media suoltaa sen ikäviä vaikutuksia, joten mitä niitä tässä kertaamaan. Mutta kai lamassa täytyy jotain hyvääkin olla - jos ei kansantaloudellisesti niin edes arkitasolla?
Priiman toimittaja Risto Kuusisto heitti haastavalla aiheella häränpyllyä ja kysyi: Mitä hyvää on lamassa?
Googlasin aihetta kotimaisilta sivuilta. Eipä paljoa löytynyt. Sitten tein ristiretken ikipositiiviseen angomaailmaan. No, sieltä löytyi vaikka mitä. Makrotasolla joku Yalen tutkija luetteli ainakin seuraavia asioita:
o Tehostaa tuotantoa
o Vähentää yritysten turhaa riskinottoa
o Voi vähentää kauppavajetta
o Luo mahdollisuuksia infrastruktuurin rakentamiseen, koska rakennuskustannukset halpenevat
Mutta mitä myönteistä lamasta voisi löytää itselleen tällainen tavallinen Jouko Jokamies?
Viime laman alusta tulee kohta kuluneeksi 20 vuotta. Niiltä ajoilta tilastot kertovat kyllä hyviäkin asioita. Esimerkiksi itsemurhat vähenivät parillakymmenellä prosentilla. Masentuneitakin oli vähemmän. Kun kaverillakin menee huonosti, oma pahoinvointi ei tunnu niin pahalta.
Liikuntaharrastus lisääntyi niin, että Helsingin liikuntaviraston mukaan tilojen käyttö lisääntyi koko laman ajan vuosittain noin 10 prosentilla. Osa edeltävän nousukauden rääkkäämistä työläisistä siis ainakin jaksoi hyödyntää laman suoman lisäajan hoitamalla kuntoaan.
Liikennekuolemat puolittuivat 90-luvun alun lama-aikana. Vuoden 1995 jälkeen päättyi myönteinen liikennesuhtautuminen. Kun ihmisillä on rahaa ja uskoa tulevaisuuteen, otetaan herkemmin riskejä. Epävarmuudessa ei riskejä oteta – liikenteessäkään. Tietysti ajaminenkin väheni rajusti, mikä puolestaan vähentää ilmansaasteita.
LAMANYRKIT RIITTA JA IIRO LAMAMYÖNTEISINÄ
Päätin kysäistä viime laman ajoilta melkein kuvina mieleen jääneiltä lamakonkareilta apua. Mitä heille tulisi mieleen laman hyvinä puolina? Silloinen opetusministeri, valtioneuvos Riitta Uosukainen ohjasi ihmisiä käyttämään lisääntyneen ajan kirjastoissa sekä sivistämään itseään opinnoilla. Silloinen valtiovarainministeri, jota on kutsuttu myös lama-ajan rautanyrkiksi, kehotti ihmisiä parantamaan kuntoaan.
Molemmilta löytyi myötämieltä työstään luopumaan joutuville, onhan heillä itselläänkin takanaan isot luopumiset. Viinanen jäi eläkkeelle 2000 sairastuttuaan Parkinsonin tautiin. Uosukainen toimii edelleen luottamustehtävissä, mutta hänkin on jo luopunut huippupoliitikon töistä sekä presidenttiys-haaveista. Viinanen selvisi luopumisesta urheilemalla ja Uosukainen antamalla aikaa lapsenlapsille. Myönteinen asia sekin, että nyt perheelle ja ystäville riittää enemmän aikaa.
REMONTTEJA, KOTIKAUPPOJA JA KULUTTAMISTA?
Ihmisille, joille lama-aikana ei töitä riitä, hyvä vaihtoehto saattaa olla kodin remontointi. Itselleni tuli yllätyksenä, että putkiremontin yhteydessä voi rakentajan kanssa sopia osasta töistä itselleenkin. Näin teki esimerkiksi Heikki Rajamäki, joka muun muassa rahtasi itse asuntonsa remonttitarvikkeita viidenteen kerrokseen hissittömässä taloyhtiössä. Rakentaja lupaili ainakin 10 prosentin säästöjä työkustannuksissa.
Nordean ekonomisti Leena Mörttinen muistuttaa, että jos sattuu olemaan ylimääräistä rahaa tai luottokelpoisuutta, niin nyt saattaa olla oikea hetki sijoittaa omaan asuntoon. Viime laman aikana korot hipoivat 20 prosenttia, keväällä 2009 niistä on enää jäljellä pari prosenttia.
Ehkä hämmentävimmän kommentin kuulin kadunkulkijalta. Hän kehotti ihmisiä pidättäytymään kuluttamisesta, koska juuri yksityinen kuluttaminen ajaa ihmiset henkilökohtaiseen konkurssiin. Ylimääräinen krääsä tietysti lisää kaikenlaisia saasteita, mutta eikö ekonomistit juuri kehoita meitä kuluttamaan taistellaksemme lamaa vastaan?
Priima/Risto Kuusisto