Koti ei siirry paikkakunnalta toiselle muuttolaatikoiden mukana. Tavaroiden lisäksi koti vaatii ympärilleen tutut ja mieluisat ihmiset, maisemat ja turvallisuuden tunteen.
”Kotiseuduksi koetaan perinteisesti lapsuuden maisema. Paikka, missä on suvun juuret”. Myös uusia kotiseutuja muodostuu koko ajan. Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Lassi Saressalon mukaan ensin muutetaan vain asumaan, sitten asetutaan ja lopulta ollaan kotona.
MAALTA ONNELLISEKSI KAUPUNKILAISEKSI
Tarja Virolainen on kotoisin Lapinlahdelta, Savosta. Kaksitoista vuotta Helsingissä on tehnyt hänestä stadin keskustan asukkaan.
”Helsingin keskustassa on kaikkea, ihmisiä, tavarataloja ja kulttuuria. Mihin tahansa tahdot, täältä on sinne lyhyt matka”, kertoo Tarja, joka on kotonaan juuri keskustassa. Kotiutuminen Helsinkiin ei onnistunut ennen kuin osoite vaihtui lähiöstä vanhan keskustan alueelle.
”Olihan alku täällä muutenkin haasteellista. Onneksi sisaruksia asui jo Helsingissä, ja työkavereiden kautta tutustuin myös uusiin ihmisiin. Sitten kun oma sosiaalinen verkko oli valmis, oli kotikin
täällä.”
UTÖLÄINEN NYT JA AINA
Hanna Kovanen on syntyperäinen utöläinen jo kolmannessa polvessa. Parikymmentä vuotta kului opiskellen ja opettajan työssä mantereella, mutta vuodet eivät poistaneet koti-ikävää. Nyt Hanna on matkailuyrittäjä ja Utön monitoiminainen. ”Ja tänne olen päättänyt jäädä – aina hautapaikkaa myöten.”
”Ihaninta täällä on talviaika, kun saa olla ihan omassa rauhassaan. Ja luonto, joka testaa ihmistä. Täällä pitää pärjätä.”
Ihmiset ovat kuitenkin Hannalle tärkeimpiä. Omat vanhemmat asuvat edelleen Utössä, ja samoin muut lapsuudesta tutut, nyt jo eläkeikäiset naapurit. He tekevät saaresta kodin. Kesäisin ja välillä myös talvella Utö täyttyy veneilijöistä ja retkeilijöistä, eikä seurasta ole pulaa. Tälläkin hetkellä Hanna huolehtii yli kymmenpäisestä amerikkalaisten arkkitehtiopiskelijoiden ryhmästä.
KOTI ON IHMISEN TURVA
”Jos ihminen ei löydä omaa paikkaansa, hän jää juurettomaksi. Ja juureton ei ole tyytyväinen eikä koe olevansa turvassa”, summaa Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Lassi Saressalo. Kotiseuturakkaus onkin synnyttänyt Suomeen yli 4 000 kotipaikkaasa vaalivaa yhdistystä.
Myös Tarja Virolainen laskee paljon kotiseudun varaan. ” Kun elämä on kiireistä ja asiat muuttuvat koko ajan, täytyy kotipaikan tuntua kodilta. Se antaa turvallisuuden tunteen elämään.”
Hanna Kovanen on samaa mieltä: ”Lapsena, kun piti käydä koulua Turussa ja opiskeluaikana asua muualla, tiesin, että se on vain väliaikaista. Mulla oli aina tänne kova kaipuu, ja mä tiedän, että Utö on minun kotini.”
Priima/Tiina Klemettilä