Eeva Sinerjoella ja Tomi Vartiaisella on ikäeroa 17 vuotta. Eeva on 45-vuotias ja Tomi 28. He kohtasivat internetin chattipalstalla. Vaikka kyse ei ollut mistään salama-rakkaudesta, toiminta oli nopeaa: Jo seuraavana päivänä tuon kohtalokkaan verkkokeskustelun jälkeen Eeva oli Tomin luona. Siitä asti he ovat olleet yhdessä kohta jo kolmen vuoden ajan.


IKÄERO ARVELUTTI

Niin Eeva kuin Tomikin myöntävät, että 17 vuoden ikäero kyllä ensin arvelutti. ”Kyllä mä varmaan sitä mietin, mutta toisaalta ajattelin, että onhan hän kuitenkin aikuinen eikä mikään lukiopoika”, muistelee Eeva. Tomi kertoo, että nyt kun aikaa on jo kulunut, ei ikäeroa edes huomaa enää.

Eeva ja Tomi eivät ehkä nyt ajattele ikäeroa, mutta entä tulevaisuudessa? Kun Eeva on päälle kuusikymppinen ja eläkeiässä, niin Tomi on vasta saman ikäinen kuin Eeva nyt. ”Ei se pelota, mutta ei saa vanhentua”, sanoo Eeva. Hänen mielestään on tärkeätä pitää itsestään huolta ja pysyä ainakin henkisesti vireänä: ”Kun ajattelen omaa äitiäni, hän hyvin nuorekas yli kuusikymppinen. Hän osaa käyttää kännykkää ja tietokonetta ja näyttää nuorekkaalta. Ei mua pelota.”


MIKÄ NUORESSA MIEHESSÄ VIEHÄTTÄÄ?

Luonteiden samankaltaisuus on Eevan mielestä tärkein, vaikka se ei ikään liitykään. Lisäksi nuoren miehen ennakkoluulottomuus. ”Jos mä sanon, että mennään katsomaan teatterikappaletta, joka on suunnattu naisille, niin Tomi sanoo, että mennään vaan”, hän kuittaa. Tomi kertoo, että heillä on paljon yhteistä tekemistä: ”Me ollaan niin samankaltaisia ja halutaan samoja asioita, se on varmaan se”.

Eeva myöntää, että nuori mies vaikuttaa myös itsetuntoon: ”Se ehkä tuntuu tyhmältä, mutta on sellainen olo, että iästä huolimatta on haluttava”.

TAVALLISTA VAATIVAMPAA

”Voi olla, että tällaisen suhteen vaaliminen on tavallista vaikeampaa, koska ei ole nuoruudesta peräisin olevia yhteisiä kokemusmaailmoja eikä niitä mistään itsestään tule”, sanoo Eeva. Hän toteaa, että he eivät yleensä puhu ns. vanhoista ajoista kuten esimerkiksi Eevan nuoruuden tv-ohjelmista. Joskus hän myöntää vähän kiusoittelevansa Tomia, mutta asioista tulee lopulta enemmän tai vähemmän vitsejä.


MITÄ MUUT AJATTELEVAT?

Eeva myöntää joskus ajattelevansa, mitä muut ajattelevat heistä: ”Kyllä mä joskus mietin, kun me kävellään yhdessä, että katsovatko ihmiset meitä, ollaanko me kuin äiti ja poika ja näytänkö mä jotenkin epätoivoiselta...” Esimerkiksi ravintolalaskua Eeva ei halua koskaan maksaa: ”On mulla vähän sellainen olo, että jos tarjoilija ajattelee, että tää nainen elättää tätä miestä”.


AIKAHYPPY

Eva sanoo pitäneensä kiinni omasta elämäntyylistään ja Tomin mukautuneen siihen. Tomi on oikeastaan keski-ikäistynyt ja hypännyt nuoren aikuisen elämän yli. Ja sen hän itsekin myöntää: ”Vähän se sillä tavalla on, kun ei ole omia lapsia, ja Eevalla on lapset”.

Entäpä, jos Tomi joskus haluaa omia lapsia? Kysymys vetää Eevan hiljaiseksi. Tovin miettimisen jälkeen hän sanoo: ”Adoptio, jos se on mahdollista tai... Se on vaikea sanoa". Eeva pohtii, että jos biologisen lapsen tarve tulisi ylitsepääsemättömäksi, niin pystyisikö hän Tomista luopumaan. ”Jos mä puhun nyt itsekkäästi, niin tämä ei ole mulle niin iso asia, että pitäisi saada hänen kanssaan lapsi, mutta totta kai pitää ottaa toinenkin osapuoli huomioon”, sanoo Eeva hiljaa, ja jatkaa: ”Se on varmaan yksi meidän suhteen kipupisteistä, mikä pitää joskus ratkoa”.


Priima/Esa Viherä