Valokuvaaja Kari Hakli kävelee kamera olallaan Helsingin kantakaupungissa Etu-Töölössä. Kansallismuseon takaa alkava Museokatu on hänelle tuttu jo vuosien takaa.

”Olen maailmanlaajuisesti kiinnostunut katoavista kaupungeista ja miljöistä. Haluaisin kulkea ympäriinsä tallentamassa häviävää rakennuskantaa”, Kari Hakli sanoo.

Hakli aloitti yhteistyön Helsingin kaupunginmuseon kanssa 1960-luvun lopussa. Tuolloin hän alkoi systemaattisesti valokuvata katoavaa Helsinkiä.


IHMISET KOKOONTUIVAT KADUILLE

”Suurimmaksi osaksi menin osoitteesta toiseen omina aikoinani, soitin ovikelloa ja pyysin päästä kuvaamaan. Liikkeisiin menin asiakkaana ja kerroin, että olen kuvaamassa kaupunginmuseolle”, Hakli kertoo työtavoistaan.

Kaupunginmuseon kuvauskohteiden lisäksi Kari Hakli kuvasi kaikkea kiinnostavaa, mitä eteen tuli. Seitsemänkymmentäluvulla ihmiset lähtivät ulos kaduille liikkeelle helpommin kuin nykyään. Siihen riitti vaikka paloauton ulvova sireeni.

Haklin kuvissa Töölöstä ja muualta Helsingistä henkii tuon ajan tunnelma. Haklin liikkuessa kaupungilla, filmille tallentui mm. monia mielenosoituksia.

”Oli metallin lakko, Münchenin verilöylyn vastainen mielenosoitus. Sitten tietysti vakinaisia tapahtumia olivat vappumarssit, joita kävin seuraamassa”, Hakli muistelee.





PUU-PASILA JOUTUI VÄISTYMÄÄN TV-KESKUKSEN TIELTÄ

1960-70-luvuilla Helsinki muuttui nopeasti. Kari Hakli ehti kuvata monta purettavaksi tuomittua taloa, kuten Viiskulmassa sijanneen asuintalon Sepänkatu ykkösessä.

Purettavaksi oli tuomittu myös Puu-Pasila, johon nousi talo talolta myös nykyinen TV-keskus. Pasilan purku perusteltiin sanomalla sen olevan purkutilassa. Kari Haklin mukaan kodit olivat sisältä kuitenkin kauniisti sisustettuja ja arvokkaita.

”Pasila oli äärettömän miellyttävä paikka kuvata. Sen olisi suonut säilyvän. Jos Pasila olisi säilynyt, niin se olisi nyt ylen arvostettu paikka”, Hakli sanoo.


Priima/Irmeli Kangaspunta