Joskus on hankala elää hetkessä, unohtaa tekemättä olevat työt ja tulevat asiat. Toimittaja Regina Rask yrittää tarttua hetkeen japanilaisessa teeseremoniassa.

En taida olla ainut, jolla on ahkerassa käytössä kielioppikirjoissa tuntematon aikamuoto "sitten kun".

Usein elämä tuntuu alkavan aina jonakin muuna hetkenä: Kun tulee viikonloppu. Kun tulee kesä. Kun lapset kasvavat isoiksi. Kun pääsemme eläkkeelle. Kun laihdun. Sitten elämä alkaa.

Näin kerran Japanista kertovan elokuvan ja kiinnitin huomiota siihen, miten keskittyneesti ihmiset tuntuivat tekevän kulloinkin käsillä olevaa askaretta. Tulisijaa sytytettiin kuin se olisi tärkeintä maailmassa, kirsikankukkien kauneutta ihailtiin keskittyneesti. Ehkä japanilaiset osaavat tarttua hetkeen? Matkasin tarkistamaan asian Suomenlinnan Susisaareen, Suomen ensimmäiseen perinteiseen japanilaiseen teehuoneeseen, Hyveiden majaan.


HYVÄ KUPPI TEETÄ

Tapaan siellä Suomen Urasenke-teekoulukunnan puheenjohtajan Jouni Elomaan ja sihteerin Naomi Heinon.

Mistä teeseremoniassa oikein on kyse? ”Siinä on kysymys oikeastaan ihmisten välisestä kanssakäymisestä, sosiaalisesta taiteesta”, Jouni kertoo ja jatkaa: ”Se on myös hetken taidetta, se ei koskaan tule toistumaan täsmälleen samalla tavalla. Hetki on ainutlaatuinen”. Samalla tarkoitus on varsin yksinkertainen - tarjota toiselle ihmiselle mahdollisimman hyvä kupillinen teetä.

Kengät ja ulkovaatteet jätetään genkan-eteistilaan. Istumme Naomin kanssa raollaan olevan shoji-liukuoven eteen katsellen tokonoma-alkovin seinällä olevaa kirjoituskääröä. Sen tekstissä kiteytyy koko teetaiteen filosofia: harmonia, kunnioitus, puhtaus ja mielenrauha. Hätäisiin pahvimukikahveihin tottuneelle naiselle on avautumassa aivan uusi maailma.





TÄSSÄ HETKESSÄ

Jokaista liikettä myöten kaikki sujuu tiettyjen sääntöjen mukaan. Teetaiteessa on oma lumonsa ja rytminsä, joka pakottaa keskittymään käsillä olevaan hetkeen.

Minun kannaltani suurin ongelma on hankala asento - miten ihmeessä japanilaiset pystyvät istumaan tuntikausia moisessa asennossa?


Priima/Regina Rask