Suomalaista terveydenhuoltoa arvostetaan. Sitä jonotetaan ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Näitä kliseitä ajatteli toimittaja Risto Kuusisto istuessaan lentokoneessa matkalla Intiaan leikkauttamaan silmänsä. Hän kyseli muilta matkustajilta heidän mielipiteitään ja sai kuulla, että useimmat pitivät häntä hullunrohkeana.

Olin kaivanut etukäteen tietoa intialaisen lääketieteen tasosta ja saanut selville, että intialaisten lääkäreiden arvostus on länsimaissa korkeassa kurssissa. Intialaisissa yksityisissä sairaaloissa on valtavasti tasoeroja. Verkon välityksellä on kuitenkin helppo selvittää jo kotoa käsin, minkä tasoisesta klinikasta on kyse. Itse kävin etukäteen sähköpostikeskustelua kahden lääkärin kanssa.


SIISTEYTTÄ JA SAASTAA

Vähän hirvitti, kun näin, miten likaisia monet kadut Delhissä olivat. Juttelin toisen suomalaisen terveysturistin, Kevin Goren, kanssa asiasta. Kulttuurienvälisen viestinnän tohtori Kevin Gore kertoi, että Intiassa yksityistä ja julkista omaisuutta hoidetaan eri tavoin. Kadut ovat täynnä roskia ja niille syljeskellään surutta eivätkä talojen julkisivutkaan välttämättä kerro siitä, mitä ne kätkevät taakseen. Tämä päti ainakin täydellisesti oman klinikkani tiloihin: siisteys ja puhtaus vastasivat täysin suomalaista tasoa.





Amerikkalaista tohtoria, Sherry Brendallia, pyysin arvioimaan sairaalan lääketieteellistä tasoa. Hän oli tullut matkalle amerikkalaisen terveysturismimatkatoimiston kautta hoitamaan kauneuttaan. Tohtori Brendallilta leikattiin allit, rinnat, vatsa ja kinkut. Hoito vastasi hänen mukaansa vähintäänkin amerikkalaista tasoa. Hoitohenkilökuntaa Intiassa on kuitenkin huomattavasti enemmän. Yhtä potilasta kohden on yksi hoitaja, ja etenkin ulkomaalaisesta potilaasta pidettiin huolta erityisen hyvin. Tämän kertoi myös Kevin Goren hammaslääkäri.

Joitain arveluttaa se, että Suomen potilasvakuutus korvaa vain kotimaassa tehdyt hoitovirheet. Terveysmatkailusta ei myöskään ole olemassa minkäänlaisia tilastoja. Vaikka toistaiseksi vain harvat hoidattavat terveyttään maan rajojen ulkopuolella, luultavasti huokeat hinnat ja tuttujen myönteiset kokemukset nostavat kysyntää.


EETTISIÄ KYSYMYKSIÄ

Kun tietää, että Intian 1,2 miljardista ihmisestä noin puolella miljardilla ei ole varaa terveydenhuoltoon, tuli minullekin mieleen, viekö yksityisestä sairaalassa ostamani terveyspalvelu hoitomahdollisuuksia näiltä köyhiltä. Kysyin tätä parilta lääkäriltä. Vastaukseksi sain kuulla, että varakkaat ja ulkomaalaiset potilaat päinvastoin ylläpitävät intialaisen terveyskoulutuksen tasoa.

Vastaus helpotti. Nyt voin kulkea paremmalla mielellä uusine silmineni. Taakse jäi kaukonäkö ja Intian raadollinen, mutta hurmaava vastakohtaisuus. Upouudet silmäni ovat kunnossa, ja ne ovat katsoneet köyhyyttä, ne ovat nähneet myös ikivanhaa kulttuuria, ihania ruokia ja hienoja sairaaloita.

Priima/Risto Kuusisto