Kun Jouko Isometsä lähtee kerämään villivihanneksia luonnosta, hän sanoo lähtevänsä hortoilemaan. Termi on kehitetty Kreikan sanasta horta, jolla tarkoitetaan kaikkea vihreää syötävää.

Jouko on yhdessä puolisonsa Raija Kivisen kanssa jo vuosia puhunut luonnon vihreiden antimien puolesta.



VILLEJÄ VIHANNEKSIA

Kevät on hortoilun kulta-aikaa, ovathan useimmat syötäviksi kelpaavista kasveista parhaimmillaan nuorina ja nuppuisina. Myöhemmin kesällä maut usein kitkeröityvät, ja kasvit muuttuvat maultaan puiseviksi.
Suomi on kuitenkin pitkä maa, joten vaikka etelässä huhti-toukokuu on mainiota keräysaikaa, pohjoisempana paras aika koittaa luonnollisesti myöhemmin.

Vihanneksia löytyy niin metsistä ja niityiltä kuin ihan kotipihoiltakin. Syytä on luonnollisesti katsoa, ettei kerää kasveja saasteisilta alueilta tai liian läheltä autoteitä. Jouko Isometsä muistuttaa myös, että kasvin tunnistuksessa pitää olla tarkkana, aivan samoin kuin sienestyksessä. Kasveillakin saattaa olla ns. matkijoita.





EI MITÄÄN RIKKARUOHOJA

Esimerkiksi vuohenputki ja voikukka ovat monen puutarhurin mielestä vihonviimeisiä kiusankappaleita. Villivihannesten kerääjä sen sijaan kääntää kiusankappaleet ravinnoksi: nuoret yksilöt sopivat mainiosti salaatiksi. Esimerkiksi vuohenputken lehdet Jouko silppuaa vuohenjuuston sekaan - yksinkertaista ja maukasta. Vuohenputken keräämisen kanssa sietää kuitenkin olla tarkkana, sillä mm. myrkkykatko ja hukkaputki saattavat näyttää etenkin aloittelevan kerääjän silmään kovin samanlaisilta.

Keväisen sekasalaatin hän vinkkaa syntyvän esimerkiksi seuraavista aineksista: siankärsämö, voikukka, vuohenputki, poimunlehti, mustikan- ja viinimarjanlehdet. Kokeilemalla löytyvät omat suosikit.

Rentun ruusu, eli maitohorsma puolestaan on kuin villiparsaa. Höyrytettynä ja voisulan kanssa nautittuna se on uskomattoman maukasta!


MALLIA KREIKASTA

Useilla retkillään Kreetalla Jouko ja Raija ovat ihastelleet paikallisten yrttituntemusta ja luonnonvihannesten käyttöä ruuanlaitossa. Jouko arvelee Kreetalta löytyvän parisen sataa kerättävää kasvilajia. Jos kymmenkuntaakin lajia Suomen luonnosta oppii tunnistamaan ja keräämään, pääsee jo hyvin hortoilun alkuun. Eikä mikään toki estä tekemästä sekoituksia kaupan hyllyiltä ostettujen salaattien ja luonnonantimien kesken. Viherkeittiökokeilut ovat paitsi hauskoja myös kukkarolle ystävällisiä.

Lisää hortoilusta löytyy mm. verkkosivuilta osoitteesta www.hortoilu.fi.


Priima/Marjo Lundvall