Täydellinen mies elää täydellistä uhoa. Asennetta on, vaan onko oikeanlaista? Täydellinen mies teki laskuvarjohypyn!
HULLUNROHKEAA?
Halusin tehdä jotain todella rohkeaa, ylittää itseni kuten muodikkaasti sanotaan. Siispä päätin hypätä laskuvarjolla. Ei, ei sillä tandemvarjolla, jossa syöksytään kokeneen hyppääjän sylissä - vaan ihan oikeasti kurssin kautta yksin vapaapudotukseen. Varjokin on avattava itse...
FIFTY-FIFTY
Ajattelin myös, että laji on taatusti miehekästä uhoilua, mutta kun tupsahdin Malmin lentokentällä pidettävälle kurssille, sain huomata, että osallistujista olikin yli puolet naisia. Eikä kukaan puinut nyrkkiä pöytään.
Esimerkiksi vuonna 2007 Suomessa tehtiin 38 674 hyppyä. Ilmailuliiton jäsenistä 2 364 ilmoitti harrastavansa laskuvarjourheilua. Noin puolet lajin harrastajista on naisia.
UHOAJAT ÄLKÖÖT VAIVAUTUKO
Hypätessä taivaista on tärkeätä säilyttää rauhallisuus ja kirkas mieli kaikissa käänteissä. Kurssi valmistaa monenlaisiin tilanteisiin, joihin ei käytännössä hyppääjä lähes koskaan joudu. Esimerkiksi tilanteeseen, jossa sekä varavarjo että päävarjo avautuisivat molemmat vierekkäin alas tultaessa. Mutta näinkin on jossain tapahtunut, joten tilanteeseen on osattava varautua.
Lajin kuolettavuudesta ja vaarallisuudesta voi jokainen vetää johtopäätöksensä siitä, että viimeisen 18 vuoden aikana lähes miljoonasta Suomessa tehdystä hypystä kuolemaan päättyi vain 11 tapausta. Näistä miljoonasta hypystä tehtiin lähes neljännes viimeisen viiden vuoden aikana, ja sinä aikana yksikään hyppääjä ei kokenu kuolemaa.
Vuonna 2008 tuhannesta hypystä noin kolme johti tapaturmaan. Varavarjoa käytettiin noin parissa tapauksessa tuhannessa hypyssä. Yleisimmät loukkaantumiset ovat nilkan nyrjäytyksiä tai luun hiusmurtumia.
Suomen laskuvarjokerhon kurssille ei voi antaa muuta kuin kehuja: Asiat käytiin läpi huolella ja moneen kertaan. Niin, että tällainen Täydellinen mieskin ne viimein ymmärsi.
TOSITOIMIIN!
Lajia harrastetaan sään armoilla, joten odotteluun pitää varautua. Mutta mikäpä sitä oli mukavassa seurassa, Hangon upeissa maisemissa odotellessa.
Oma kokemukseni jäi suoritukseltaan taatusti viikonlopun kehnoimmaksi. Näin kirjoitin Facebook-muistiooni heti hypyn jälkeen:
"Hyppy. Se oli aluksi hyppy tuntemattomaan, ja se päätyikin tuntemattomaan. Askel toimivasta lentokoneesta vapaaseen pudotukseen haastaa tervejärkisen ihmisen. Tein sen (mitä se kertoo järjestäni!!). Sitten en löytänyt päävarjon avaajaa. Kun oltiin kiidetty yli tuhat metriä kasvot kohti maankamaraa, hyppymestari ohjasi käteni suoraan kahvalle. Nyt matka jatkui yksin.
Olin euforiassa. Kaikki oli kaunista, hiljaista ja autuasta. Täydellinen vastakohta aiemmalle. Tätä jatkui kymmenisen minuuttia, kunnes tuli aika laskeutua.
Arviointivirhe. Olin korkean havumetsän päällä, ja jalkani alkoivat jo hivota mäntyjen latvoja. Olin vakuuttunut, että kasvoillani olisi tänään runsaasti mäntyihottumaa. Jollain kumman konstilla romahdin lopuksi niihin matalampiin mäntyihin.
Hävetti niin perkeleesti. Varttia myöhemmin ympärilläni pyöri joukko kerholaisia kiskomassa varjoa puusta ja nauramassa tälle TÄYDELLISELLE MIEHELLE."
Suosittelen – myös selväjärkisille!
Priima/Risto Kuusisto