Mitähän laittais tänään päälle? Mentäiskö viikonloppuna mökille vai mummolaan? Syötäiskö makkaraa vai wokkia? Ottaisko välipalaksi mandariinin vai leivoksen?

Hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä päätöksentekoon ja valintoihin kuluu paljon energiaa. Perheet kuluttavat vapaapäiviään tavarapaljouden keskellä ostoskeskuksissa ja jättimarketeissa. Valintoja ohjaavat mainokset, hinnat ja joskus terveysvaikutukset.

Omilla isovanhemmillani ei ollut kovin paljon valinnanvaraa. Sisaruksista joku kuoli keuhkotautiin ja toinen espanjantautiin. Ei ollut rahaa koulunkäyntiin, syötiin mitä peltotilkusta ja merestä saatiin, työtä oli otettava mitä sai eikä rintamalle lähtöön mitään vaihtoehtoja annettu. Puolison sentään sai valita ja hautapaikan.

Olenkohan kuitenkaan isovanhempiani onnellisempi, vaikka elintasoni onkin merkittävästi korkeampi? Onko raha ja tavara tuonut elämänhallintaa? Pyrin omilla valinnoillani hallitsemaan elämää. Valitsen terveellisemmän, edullisemman, herkullisemman tai luomun vaihtoehdon. Luulen, tai ainakin toivon, että voin valinnoillani vaikuttaa paitsi omaan, niin ehkä perhosen siiveniskun verran myös jonkun muun ihmisen elämään tai jopa kasvihuoneilmiöön.

Kun valitsen oikein, niin pysyy kolesteroli kohdallaan, paino kurissa tai pää kasassa. Rahat pitäisi saada riittämään, eläkettä säästää ja velat maksaa pois. Ja juuri kun luulen, että kaikki asiat ovat järjestyksessä, iskeekin tsunami ja taivas tipahtaa niskaan. Lapsi jäi auton alle, rintasyöpä todettiin ja työpaikka siirtyi Puolaan. Hyvistä ja oikeista valinnoista ei seurannutkaan onnellisuutta ja ikuista terveyttä. Geneettistä perimääni en ole päässyt valitsemaan enkä sitä pysty muuttamaan. Sen enempää en koe voivani vaikuttaa globalisaatioon tai suursäätilaan. Miksei koulussa kerrottu, että elämä EI ole oikeudenmukaista. – Ei sitä saa mitä tilaa. – Elämänhallinta on sana, joka pitäisi kieltää. Jos nyt hiukan pystyykin säätelemään painoansa, unirytmiänsä ja suolen toimintaa, niin suuret heilurin liikkeet tulevat kuitenkin yllätyksenä ja tilaamatta.

Que sera, sera, lauloi Doris Day. Tulee mitä tulee.

Taidan tänään valita, mitä mieli tekee. Huomisesta en tiedä.