1970- ja 80-luvulla suomalaiset matkailivat innokkaasti Neuvostoliittoon. Mentiinkö sinne vain vodkaa juomaan vai mahdollisesti edullisesta kulttuurista nauttimaan? Studiossa entisen Ystävyysmatkojen toimitusjohtaja Jyrki Oranen kertoo muistojaan.

Orasen mukaan tärkein syy matkailuun oli se, että pääsi edullisesti irti arjesta. Toinen syy oli varmaan ideologinen, haluttiin käydä katsomassa sosialismia. Jokaiselle poliitikolle oli myös ehdottomasti tärkeätä käydä Neuvostoliitossa ja sanoa, että on suhteita sinne. Tällöin jouduttiin opiskelemaan myös paikallinen juomakulttuuri. Juotiin pohjanmaan kautta ja yritettiin selvitä hengissä.

Rupla, sukkahousut ja rintaliivit

Ruplaa ei saanut Suomessa vaihtaa, se vaihdettiin vasta Neuvostoliitossa. Sen ympärillä oli valtava pimeän kaupan bisnes. Se oli myös osa sitä matkailun edullisuutta, koska rahaa vaihtamalla pimeään kurssiin hinnat olivat valtavan halpoja. Varsin arkisia, varsinkin naisille tarpeellisia esineitä, kuten sukkahousuja ja rintaliivejä vaihdettiin. Myös farkut olivat kysyttyjä. - Suomalainen pystyi tällöin elämään herroiksi, koska neuvostoliittolaiseen juhlimiskulttuuriin kuului samppanjat, kaviaarit, graavilohet. Ei siihen Suomessa olisi pystynyt, sanoo Jyrki Oranen.

Leningradissa oli ja on edelleen erittäin korkeatasoista kulttuuriohjelmaa, ja myös nämä liput olivat halpoja verrattuna esimerkiksi Suomen oopperalippuihin. Tällöin pystyi korkeatasoisen kulttuuri-illan nauttimaan konsertissa, oopperassa, baletissa. Turisti joutui sen lipun ostamaan kylläkin kalliimmalla kuin neuvostokansalainen, koska turisteille myytiin turistilippuja. Mutta jos oli vaihtanut rahaa pimeästi, lipun sai tosi halvalla.

Rupliahan ei saanut tuoda Neuvostoliitosta pois. Loppurahoilla pyrittiin ostamaan mahdollisimman arvokasta, mitä sieltä sai. Ruplakaupoissa ei ollut kovin paljon ostettavaa. Sieltä tuli mm. hanureita ja balalaikkoja. Saattoi myös sattua, että paluumatkalla bussi pysähtyi johonkin pikkukylän kauppaan ja viimeisillä ruplilla ostettiin vaikka leipähylly tyhjäksi. Leipähän oli Neuvostoliitossa säädelty tuote, jonka hinta oli tuskin mitään. - Ja se leipä oli hyvää. Fazerhan tekee samanlaista pietarinlimppua nykyään, kertoo Oranen.

Kapitalismi

Sitten tilanne alkoi muuttua, kapitalismi ryömi Neuvostoliittoon. Matkailubisnekselle se oli katastrofi tietysti, koska vanha rakennelma murtui niin nopeasti. Jyrki Oranen kertoo yhden koomisen tapauksen. Yhdessä nuorisohotellissa, jonka valtion kustantama nuorisomatkailu aiemmin oli täyttänyt, ei yhtäkkiä ollutkaan asiakkaita. Markkinointiosaamistakaan ei ollut. Hallinto päätyi ratkaisuun, että hotellihuoneet jaettiin henkilökunnan kesken. Jokainen sai muutaman huoneen myytäväksi. Eihän se tietysti toiminut.