Vieraana psykologi Hannele Törrönen    Kuva: Sampo Rautamaa

Vieraana psykologi Hannele Törrönen

Tiistaina 17.5.2005 klo 22.05 TV2.

Naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta on viime vuosina puhuttu paljon. Väkivaltaisille miehille on kehitetty vertaisryhmiä ja terapioita, ja yhteiskunnan asenne ja yleinen mielipide on tiukentunut: väkivallalle on sanottava ehdoton ei. Selityksiä ei siedetä, ennen kuin ketju on saatu katkaistua.

Naisten tekemästä perheväkivallasta ei ole juurikaan tilastoja, mikä johtuu osin siitä, että suurin osa väkivallan kohteeksi joutuneista miehistä ei tee asiasta rikosilmoitusta. Vuonna 2003 toimintansa aloittaneessa Miesten kriisikeskuksessa käyneistä miehistä, jotka ovat joutuneet vaimonsa väkivallan kohteeksi, kukaan ei ole tehnyt rikosilmoitusta. Useimmilla syynä on häpeä, samaan tapaan kuin perheväkivallan uhreiksi joutuneilla naisillakin: asiasta ei kehdata puhua.

Perheväkivaltaa ovat myös lapsiin kohdistuneet väkivallanteot. Suurin osa lasten tapoista on naisten tekemiä. Tilastot ja arjen kokemus tuntuvat siis vahvistavan ajatusta, että naisetkin ovat kykeneväisiä väkivaltaan eivätkä hyvyys ja pahuus tunnu tuntevan sukupuolirajoja.

Ensi- ja turvakotien liiton psykologi Hannele Törrönen väittää, että naisten väkivaltaisuus on yhä tabu, josta ei uskalleta ääneen puhua. Naisten väkivaltaisuuteen suhtaudutaan myös eri tavalla kuin miesten tekemään väkivaltaan. Sitä vähätellään, sille naureskellaan tai se ymmärretään aina poikkeusolosuhteiden aiheuttamaksi. Naisen kohdalla väsymys ja masennus ovat hyviä selityksiä, mutta väkivaltaisten miesten kohdalla ymmärtävät asenteet ovat harvassa.

Perheväkivallasta puhuttaessa ajatellaan useimmiten vain fyysistä väkivaltaa, josta jää todistettavat jäljet. Mutta pitäisikö erityisesti lasten kohdalla väkivallan käsitettä laajentaa koskemaan myös henkistä väkivaltaa? Onko mykkäkoulu väkivaltaa? Onko henkinen poissaolo tai arvaamaton käytös väkivaltaa? Voiko ”terveysterrorikin” saada väkivaltaisia piirteitä?

[Takaisin]