Vieraana Heli Laaksonen    Kuva: Sampo Rautamaa

Heli Laaksonen: Runoilija, joka halusi olla lehmä

Tiistaina 30.11.2004 klo 22.05 TV2.

Runoilija Heli Laaksonen haluaisi olla lehmä, kun lehmänä oleminen on jotenkin kauhean muhevan yksinkertaista ja hurmaavaa.

- Hän syö hyvää ruokaa, rehua. Sitten hän märehtii hiukan ja makaa. Sitten hänet tietysti lypsetään... eikä hänen tarvitse miettiä maidon koostumusta.

Lounaismurteella runoileva ja keskusteleva Laaksonen palauttaa kunniaan arjen pienet asiat ja ihmisen oikeuden päättää itse elämänsä kulusta. Jatkuvan muutoksen vaatimukset unohtavat olennaisen ihmisestä.

- Me emme ole irtonaisia osia. Meillä on juuret menneeseen. Joku on meitä kasvattanut, joku on meille opettanut asioista. On myös semmoista jatkuvuutta ja semmoisia asioita, mitä on aina ollut ja mitä on tiedetty.

Murre on Laaksoselle enemmän kuin äidinkieli. Se on kokonainen elämäntapa ja suhde maailmaan.

Rakkautensa arjen pienissä asioissa näyttänyt mummu on merkinnyt Heli Laaksosen elämässä paljon. Heli vietti mummunsa kanssa pitkiä aikoja omien vanhempien erottua ja oppi paljon.

- Hän oli hyvin yksinkertaista ja vaatimatonta elämää viettävä ihminen, mutta hän oli kuitenkin itsetietoinen. Hahmo oli vähän niin kuin Juha Miedolla. Suurenkokoinen ihminen, hyvin suurikätinen. Hänen piti ostaa miesten hansikkaita.

Kun Heli löysi mummun kuoltua isoäidin täyttämän kirjan, siihen oli merkitty harrastuksiksi työnteko ja paini.

- Luulen, että hänellä oli aika paljon sellaista ajatusta, että työtä pitää tehdä. Muuten ei tule ruokaa pöytään. Ei se ihmettelemisestä parane eikä huokailusta.

Muonamiehen tytär, navettapiika teki omalla työllään itselleen itsenäisyyden.

- Hän hankki pienen talon, jossa oli tupa ja kaksi kamaria. Se takasi samalla, ettei kukaan määräile häntä. Se oli suuri saavutus.

Mummu, joka oli 13-lapsisesta, köyhästä perheestä, jakoi myös elämänohjeita.

- Yksi oli semmoinen, että kylässä täytyy syödä paljon.

Mummu on läsnä Helille vielä tänäänkin. Työhuoneen oven takana on hänen 44-numeroiset kumisaappaat.

- Kuvittelen, että mummu on työhuoneessani ja surffailee siellä netissä eläkeliiton sivuilla.

Kun EU-projektia vetävä Heli tuskastelee välillä byrokratian kanssa, mummun elämäntarina antaa suhteellisuutta.

- Minun ei kannattaisi valittaa, mutta kyllä ihmisellä on silti kuitenkin aina omat murheet. Vaikka omat sukulaiset olisivat kuinka traagisista oloista lähtöisin, minua harmittaa, kun kenkä kastuu.

[Takaisin]