Vieraana Outi Heiskanen    Kuva: Sampo Rautamaa

Outi Heiskanen: Erään Heiskasen harharetket – ja hänen kurja riepusydämensä

Tiistaina 24.5.2005 klo 22.05 TV2.

Taidegraafikko, akateemikko Outi Heiskanen on yksi maamme merkittävimpiä ja myös kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Menestyksen ja ammatillisen tunnustuksen ohella Heiskasesta on tullut tuttu kasvo myös tavallisille suomalaisille – tunnusmerkikseen muodostuneen harmaan hiuspehkon alla asuvana koko kansan peikkotätinä ja tonttumuorina. Outi Heiskanen ei kuitenkaan ole mikään satutäti eikä leppoisa isoäiti – taiteilijan pintaa raaputtamalla löytyy särmää ja kovia kokemuksia, joista hän ei ole julkisuudessa eikä lehtien palstoilla juurikaan kertoillut. Räväkät otsikot ovat jääneet puuttumaan. Jonkinlainen taianomainen aura kiehtovan taiteilijan ympärillä kuitenkin leijuu.

Risuun voi tiivistää koko maailmankaikkeuden, kaiken, mikä ihmisenä olemiseen liittyy. Kun Outi Heiskanen saa käteensä yksinkertaisen, mutta aaltomaisuudessa kiehtovan kiemuraisen risun, näkee hän sen heikkoudessa itsensä – kaikessa kurjuudessaan. Kurjuus ja heikkous vilahtelevat Heiskasen puheessa tasaiseen tahtiin – kuin koko maailman taakka olisi laskettu taiteilijan hennoille harteille. Kurjuutta, heikkoutta ja arjen alla sortumista Heiskasen elämään mahtuukin – mutta myös ilonhetkiä ja salattua voimaa, joka on muovautunut hänen käsissään taiteeksi.

Mikkelissä 68 vuotta sitten syntymässä käynyt Heiskanen vietti lapsuutensa Juankoskella. Piirineläinlääkärinä toimineen isänsä perässä ihmisten erilaisissa kodeissa ja lannantuoksuisissa navetoissa kulkenut tyttö imi itseensä vaikutteita aikuisten jutuista ja oppi eläinten kunnioituksen kautta kunnioittamaan myös kanssaihmisiä. Pariisilaisvaatteita maaseudulla loihtinut äiti piti kömpelöä ja päärynävartaloista tytärtään muotiluomustensa mannekiinina – ja sai ehkä tahtomattaan aikaan vastareaktion. Outi alkoi pukeutua omien sanojensa mukaan mahdottomiin riepuihin ja rääsyihin.

Lahjakas, elämän nyanssit käsissään grafiikaksi taikova Outi päätyi opiskelemaan taideteollisessa oppilaitoksessa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Toimittuaan kuvaamataidon opettajana useita vuosia hän otti rohkean askeleen ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Se ei ehkä ollut virhe, mutta toi tullessaan annoksen arjen kaaosta, joka sai taiteilijan herkän mielen järkkymään. Perheenäidin ja vapaan taiteilijan roolin yhdistäminen ympäristön odotusten ja paineiden alla osoittautui pitkäksi ja mutkikkaaksi risuksi. – Pelkäsin aidosti mielenterveyteni takia, hän kertoo. – Mutta ystävällinen psykiatrirouva ei antanut hullunpapereita, vaikka sai lukea päiväkirjojanikin.

60-luvun lopulla maailma alkoi avartua lukuisten ulkomaanmatkojen myötä. Ensimmäinen pitkä matka vei Afganistaniin ja Intiaan heti suuren kriisin jälkeen. Matkustaminen kiehtoo, vaikka kotimaan kaaos seuraa sielläkin kantapäillä. – Olen eksyksissä ja koko ajan pulassa. Hukkaan aina lompakon ja kaikki tärkeät osoitteet, Outi hymähtää.

Harhailun, lorvailun, lukemattomien virheiden ja unen ja valveen välimaastossa kuljettujen vuosien jälkeenkin taiteilija jaksaa luoda ja hymyillä. Ja elämän tarkoituskin on matkan varrella valjennut.

Outi Heiskasta haastattelee Maarit Tastula. Ohjelma nähdään uusintana sunnuntaina iltapäivällä.

Tuotanto YLE Ajankohtaisjournalismi.

Teksti: Elina Ristmeri

[Takaisin]