Vieraana Eero Huovinen. Kuva: Jukka-Pekka Juvonen

Eero Huovinen: Hyökyaallon armoilla

Tiistaina 13.12.2005 klo 22.05 TV2

On kuvia, joita ei voi koskaan unohtaa. Piispa Eero Huoviselle kuva Thaimaan Phuketin hiljaisesta, alakuloisesta lentokentästä, jossa hyökyaallosta hengissä selvinneet suomalaiset odottivat evakuointilentoja, on yksi niistä kuvista, joita aikakaan ei voi syövyttää pois mielestä.

- Tunnelma oli hiljainen ja alakuloinen, mutta merkillisellä tavalla solidaarinen. Luulen, että monet siellä kentällä kokivat, että tässä on oltu saman ahdistuksen ja saman aallon alla, ja se liitti ihmisiä toisiinsa, muistelee piispa Huovinen vuoden takaisia kokemuksiaan Thaimaan Phuketista.

Piispa Eero Huovinen oli tapaninpäivänä matkalla lentokoneessa kohti Thaimaata, kun kapteeni kertoi hyökyaallosta, joka pakotti koneen tekemään välilaskun Bankogiin. Se, miten suuresta katastrofista oli kysymys, alkoi selvitä vasta vuorokautta myöhemmin, kun tekstiviestit Suomesta kertoivat piispalle sadoista kadonneista omaisista. Piispa keskeytti lomansa ja lähti sen sijaan matkakumppaninsa ja toisen papin, Simo Huhdan, kanssa Phuketiin.

Sielunhoitajan tehtävä ei ollut helppo. Vaikeimmaksi Huovinen koki orvoiksi jääneiden lasten lohduttamisen. Jälkikäteen hän on etsinyt selitystä syvälle ahdistukselleen orpolasten edessä omasta menneisyydestään. Huovinen oli 9-vuotias, kun hän itse jäi puoliorvoksi äidin kuoltua. Nuoremmat veljet olivat vasta 3- ja 8-vuotiaita.

- Meitä oli kolme poikaa ja avuton isä. Muistan yhä, miten hillitöntä itkua se oli. Äidin ikävä jäi ikuiseksi, sanoo piispa Huovinen, joka on itse hakenut apua aikuisena myös terapiasta ja pitää tärkeänä, että aikuiset puhuisivat lasten kanssa läheisten kuoleman aiheuttamasta surusta.

Tsunamin tuhot aiheuttivat piispa Huoviselle myös uskonnollisen kriisin. Hän kysyi yhä uudestaan Jumalalta, miksi tämä oli hylännyt ihmiset, jotka luottivat hänen varjelukseensa. Hänelle selitykseksi ei riittänyt se ajatus, että luonnolla on luonnonlait ja Jumalalla omat lakinsa. Hänen on yhä vaikea ymmärtää myöskään sitä, mikä on kärsimyksen tarkoitus - onko sillä edes mitään tarkoitusta?

Teksti-tv s. 334.

[Takaisin]