Vieraana Timo Parvela. Kuva: Jukka-Pekka Juvonen

Timo Parvela: OMAN NAVAN LOUKUSSA

Keskiviikkona 21.11.2007 klo 22:05 TV2

Vieraana kirjailija Timo Parvela

Kirjailija Timo Parvela on menestynyt loistavasti: 35 kirjaa ja lastenkirjallisuuden Finlandia-palkinto. Mutta ei auta, yhä edelleen hän pelkää munaavansa ja valmistautuu pahimpaan. Nuorena miehenä hän kärsi paniikkihäiriöstä - tai luulotaudista.

- Jossain vaiheessa mulla meni varmasti puolet opettajan palkasta lääkärilaskuihin. Löysin itsestäni niin uskottavia oireita, että pääsin monenlaisiin tutkimuksiin, kuten selkäydinpunktioon. Kerran pääsin jopa ambulanssilla sairaalaan, kun olin melko varma, että aivoverisuoneni oli puhjennut. Mutta eipä sitten ollutkaan, Parvela kertoo.

Sairaudenpelko paljastui myöhemmin elämänpeloksi, joka puolestaan ilmeni jatkuvana itsetarkkailuna ja pyrkimyksenä hallita omaa kehoa ja omaa terveyttä. Paniikkihäiriö eristi vähitellen myös muista ihmisistä ja oli halvaannuttaa lähes työkyvyttömäksi.

Nykyinen terveyskeskustelu vahvistaa Parvelan mielestä sairaalloista oman itsen ja oman terveyden tarkkailua. Mitä kaoottisemmaksi ja pirstaleisemmaksi maailma muuttuu, sitä turvallisemmalta tuntuu kääntyä sisäänpäin ja keskittyä kuuntelemaan vain oman kehon oireilua. Koska ei voi olla varma, onko työpaikka vielä huomenna olemassa vai lakkautetaanko koko firma, on parasta takertua niihin pieniin asioihin, joita vielä voi hallita.

Parvelalle paras lääke paniikkihäiriöön oli vastasyntynyt tytär.

- Olimme kerran lentokoneessa ja pelkäsin kuollakseni, koska kärsin silloin myös lentopelosta. Yhtäkkiä katsoessani siinä koneessa pientä vauvaamme, tajusin, että tuossa on se syy, miksi minun pitää jatkossa pitää itseni kasassa. Tämä ajatus toi mukanaan helpotuksen tunteen. Saatoin vihdoin päästää irti itsestäni ja itseni tarkkailusta.

Parvela - nyt kahden murrosikäisen lapsen - isä tunnistaa itsessään myös monia piirteitä, jotka ovat yhteisiä nykyajan nuorille vanhemmille: suorituskeskeisyys, täydellisyyden tavoittelu ja niiden vastapainona ajoittainen kyvyttömyys olla läsnä omassa arjessa. Nuorena isänä hän asetti itselleen kovat vaatimukset.

- Isyyskin muuttui suoritukseksi. Pelkkä oleminen ei riittänyt, vaan kysymys kuului, olenko nyt riittävän hyvä, annanko lapselleni tarpeeksi virikkeitä. En ymmärtänyt, että isyys ei ole mikään kilpailulaji.

Tuotanto YLE Asiaohjelmat.

Teksti-tv s.334.

[Takaisin]