Vieraana Helena Sinervo. Kuva: Sampo Rautamaa

Helena Sinervo: Runoilijan yksinäisessä talossa

Tiistaina 21.12.2004 klo 22.05 TV2.

Vieraana Helena Sinervo

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon Runoilijan talossa –romaanillaan voittanut Helena Sinervo myöntää auliisti, että Eeva-Liisa Manner on hänen kirjallinen esikuvansa. Manner on myös Sinervon faktaa ja fiktiota yhdistävän romaanin päähenkilö. Monitaitoista Manneria ja Finlandia-palkittua nykykirjailijaa yhdistää sujuva liikkuminen kirjallisuuden eri ammateissa.

Yhteistä on myös yksinäisyyden ja syvän ujouden kokemukset, joista on kummunnut halvaannuttava esiintymiskammo.

Sinervo sanoo, että eristäytymistä ja elämän rajoittamista tarvitaan, jos mielii tehdä laajan kirjallisen tuotannon. Yksinäisyys oli Mannerille välttämättömyys, mutta siinä oli myös surullinen, traaginen ja alistunut puolensa. Sellainen, jota Sinervo ei omassa elämässään tunnista.

- Hän ei uskonut koskaan paranevansa lapsuuden kokemusten aiheuttamista haavoistaan. Hän uskoi, että yksinäisyys oli hänelle pakon sanelema. Hän yritti kääntää sen valinnaksi. Ja se on surullista.

Juuri Mannerin alistunut yksinäisyys oli vaikeinta tuntea omissa nahoissa, kun Sinervo kirjoitti romaaniaan. Manner ajatteli, että lääkitsemällä yksinäisyyttä yksinäisyydellä ja luopumalla haaveilemasta läheisyydestä taakat putoavat harteilta ja energiaa vapautuu muuhun. Näin mutkattomasti asiat eivät kuitenkaan sujuneet.

Varhaisten lapsuudenkokemusten ja yksinäisyyden seurausta oli myös masennus, joka ei ole Helena Sinervollekaan tuntematon kokemus.

- Oma alakuloni ja masennukseni ovat kuitenkin eritasoisia kuin Mannerilla, jolla oli eräänlainen rakkaussuhde omaan masennukseensa. Masentuneella ihmisellä ei ole toista ihmistä. On vain se oma suru.

[Takaisin]