Vieraana Harri Tapper. Kuva: Sampo Rautamaa

Harri Tapper: Leikin ja ilon sanansaattaja

Tiistaina 11.1.2005 klo 22.05 TV2.

Aikana, jolloin varhaiset muistot näyttäytyvät julkisuudessa yhä useammin vaikeasti lähestyttävinä mielen patoutumina, puhutaan melko vähän onnellisesta lapsuudesta. Kun veteraanikirjailija Harri Tapper muistelee lapsuuttaan, hän matkaa onnelliseen tilaan, jossa yksityiskohdat näkyvät kirkkaina ja vetoavina. Ilo, huumori ja leikki ovat hänelle yhä elämän tukipuita, jotka on rakennettu köyhässä, mutta mieltä ja ruumista ruokkineessa keskisuomalaisessa maalaismiljöössä.

Kirjailija Harri Tapper vietti lapsuutensa sydänmaalaisessa pienviljelijäperheessä Saarijärvellä.Tapperin kuulu veljessarja Marko, Harri, Kain ja Yrjö eli lapsuutensa miesenergiaa tihkuvan urheilun määrittelemässä maailmassa. Vuotta Harria nuorempi, "hylkeenmuotoinen ja ehjäniskainen" Kain käänsi painiottelussa veljensä selälleen. Tappio oli vaikea sietää, mutta se myös kasvatti ymmärtämään elämän realiteetteja. Tappereilla oli kaiken kattavalle urheilulle ja liikunnalle oma nimi: jylläys. Se oli vastakohta akkamaiselle rälläämiselle, mikä tarkoittaa juorujen puhumista ja sotkeutumista toisten ihmisten elämään.

Henkinenkin oli kuitenkin läsnä. Naapurin uskovaisen perheen Ristin Voitto -lehdistä katseltiin ihmetellen, kuinka tuuheatukkainen ja -partainen mies kehtasi pukeutua pelkkään pitkään paitaan. Tapperit kisailivat taiteen saralla Vihtorin akatemiassa, joka sai nimensä perheen isän mukaan. Näitä vastakohdiksi koettuja elämän ääripäitä urheilua ja kulttuuria yhdistivät luonnollisuus ja leikki. Saarijärven salomailla kisailtiin tosissaan, mutta ei kai koskaan vakavissaan. Ei ole ihme, että kaikista veljeksistä tuli taiteilijoita - tuli vaikka se akkamaiselta lapsuuden näkökulmasta tuntuukin.

Nuoren Harrin suuri haave oli kirjoittaa paksu ja miehekäs historiallinen romaani Victor Hugon Kurjien viitoittamalla tiellä, mutta Tapper löysi oman lauseensa vasta eläkeläisenä. Sen jälkeen tarinoita on riittänyt aina Finlandia-palkinnosta kilpaileviksi kirjoiksi asti. Aiheeksi on kelvannut oma lapsuus sydänmaalaisessa pienviljelijäperheessä.

Nälän ja perunavellin tunteneessa Tapperin perheessä opittiin nopeasti, että kohtuus on tarpeeksi. Se oli vastakohta kertakäyttöisyyttä ja ahneutta korostavalle nykymaailmalle.

- Lapsuus on jättänyt tässäkin pysyvät jäljet. Kun minua pyydetään luennoimaan, mietin mitä pitäisi ottaa palkkioksi: otanko sangollisen puolukoita vai niin kuin kirjailijaliitto määrää.

Elämä ei ole aina murheetonta. Tapperin perheen voimia koeteltiin eniten silloin, kun veljessarjan vanhin Marko kuoli alkoholin ja pillereiden haavoittamana. Se vaikutti Harriinkin.

- Tuntui, että menetin voimat ja tunteet menivät miten sattuu. Onneksi alkoi omakotitalon tekeminen. Toisenlainen työ pelasti minut.

[Takaisin]